huidunperä Vaalitaan sotavainajiamme
Pääkaupungin Agricola-seuran jäsenet ovat juuri kuulleet kiintoisan esitelmän kevätkokouksessaan. Kyse oli viime sotiemme sotavainajien leposijoista, jotka jakaantuivat kotiseudulle ja Karjalan taistelukentille. Kyse on sittemmin ollut yhteistyöstä Venäjän viranomaisten kanssa kaatuneiden löytämiseksi ja tunnistamiseksi. Esitelmöitsijänä toimi ministeri Jaakko Numminen, opetusministeriömme eläkkeellä oleva kansliapäällikkö.
Kuulijat tulivat tietämään, että maamme asukasmäärä oli toisen maailmansodan vuosina vain vajaat neljä miljoonaa. Nyt luku on 5,4 miljoonaa. Aseissa oli 12,3 prosenttia väestöstämme. Se oli suhteellisesti enemmän kuin muissa toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa. Menetimme muita maita suhteellisesti enemmän miehiä. Luku nousi 86 000:een.
Milloin suinkin oli mahdollista, kaatuneemme haudattiin kotiseutunsa kirkkomaahan. Se oli miltei ainutlaatuista maailmassa. Yleensä sotavainajat on haudattu taistelukentille. Viime sotiemme hoidetut,vaalitut sankarihaudat kertovat kunnissa historiamme raskaista vaiheista.
Esitelmässään ministeri Numminen totesi, että suurin osa sankarivainajistamme pystyttiin hautaamaan kotiseudulle, mutta huomattava osa jäi silti kentälle. Kadonneiden yhteisluku nousi 1990-luvulla tehdyn tarkistuksen mukaan 13 000:ksi. Heistä viisituhatta kaatui tai katosi kesällä 1944.
Kun Venäjälle sittemmin luovutetun alueen sankarihautoihin on haudattuna noin 8 000 vainajaa, luku merkitsee viidennestä kaatuneistamme.
Nummisen mukaan Karjalan maastossa lepäävien sotavainajiemme etsiminen ja löytäminen alkoi meillä olla mahdollista, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja uusi Venäjä syntynyt. Siten 1980- ja 1990-lukujen taitteessa sotaveteraanit ja sotavainajien omaiset lähtivät etsimään vainajien leposijoja. Sotavangit-yhdistys toimi nyt varsin aloitteellisesti. Kun puolustusvoimat eivät tulleet kyseeseen maastoon lähtijöinä, hanke tuli historiallisista muistoistamme vastaavan opetusministeriön ja tällöin kansliapäällikkö Jaakko Nummisen ja hallitusneuvos Lauri Kärävän hoidettaviksi.
Ministeriö asetti ensin sotavainajatoimikunnan ja 1993 Jaakko Nummisen johdolla Sotavainaja-asiain neuvottelukunnan. Jälkimmäisen toiminta jatkui vuoteen 1997. Vuotta myöhemmin perustettiin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, jonka johdossa Jaakko Numminen jatkoi vuoteen 2002. Sen jälkeen puheenjohtajuus siirtyi puolustusministeriön hallitusneuvos Pekka Pitkäselle.
Kiintoisa vaihe seurasi 1990-luvun alussa neuvottelujen alkaessa sotavainajatoiminnasta Venäjän viranomaisten kanssa. Presidentti Boris Jeltsinin Suomen-vierailulla 1992 allekirjoitettiin asiasta valtiosopimus. Molemmin puolin käynnistyivät vainajien etsinnät, siirrot ja muistomerkkien pystyttämiset.
Sotavainajiemme järjestelmälliset etsinnät alkoivat Karjalan kannaksella 1992, sittemmin myös Laatokan pohjoispuolella. Etsinnät hoidettiin vapaaehtoisvoimin sotaveteraanien ja paikallisen väestön toimiessa löytöpaikoilla opastajina.
Vuosina 1992–2012 löydettiin yhteensä 1 145 suomalaissotilaan jäänteet, ja ne siirrettiin Suomeen. Henkilöllisyys tunnistettiin 317 tapauksessa. Sankarihautajaiset järjestettiin kahdeksan kertaa Lappeenrantaan, Joensuuhun ja myös muualle Suomeen. Viimeiset olivat vuonna 2010 Venäjän suurlähetystön ollessa niissä edustettuna.
Esitelmöitsijämme totesi, että sotavainajien jäännösten etsintään suhtauduttiin meillä osin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta pystyttiin oikeuslääketieteellisin tutkimuksin tunnistamaan vainajien henkilöllisyys. Kansainvälistä kuuluisuutta on siten saavutettu, ja kaatuneiden omaiset ovat olleet toiminnasta kiitollisia.
Sikäläiset kenttähaudat ja kenttähautausmaat ovat meillä saaneet muistomerkkinsä suunnittelijanaan varsinkin kuvanveistäjä Heikki Häiväoja ja avustajana taiteilija Ari Laitala. Kenttähautausmaiden siunaamisen on toimittanut kenttäpiispa Hannu Niskanen ja ortodoksisen kirkon edustaja. Venäjän viranomaiset ja paikallinen väestö ovat suhtautuneet muistomerkkien pystyttämiseen huomaavasti ja auttavasti, esitelmöitsijämme totesi.
Tietojen mukaan sotavankejamme oli Neuvostoliitossa arviolta 3 400, ja kotiin heistä pääsi 2 000 muiden menehtyessä vankileireillä. Tietoja saatiin vuoteen 1997 mennessä 550 vangin kohtalosta. Muistomerkit on meiltä järjestetty leireille, joilla suomalaisia vankeja on ollut.
Esitelmöitsijämme totesi Lappeenrannan sankarihautajaisissa arkkuja hautaan laskettaessa miettineensä, ”miten epäoikeudenmukaisesti maailma kohteli tätä sukupolvea, itsenäisyysajan ensivuosikymmenten nuorisoa, jonka monet lahjakkaat edustajat menehtyivät Karjalan maastossa…”
Niin Jaakko Numminen, joka opetusministeriön kansliapäällikkönä käynnisti sotavainajien etsintätyön ja jatkoi Sotavainajien vaalimisyhdistyksen puheenjohtajana toimintaa. Suomen ja Venäjän välinen sotavainajasopimus kuuluu toimivan hyvässä hengessä ja vastavuoroisuusperiaatteella.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
