Parmankinkkua, Puruveden muikkua ja idaholaista perunaa
MILANO (MT)
EU:n nimisuojan saaneilla tuotteilla on kaksi hyvin erilaista mittakaavaa. Toinen on suuren ruokateollisuuden tuotteet, kuten Parman kinkku ja Roquefortin juusto, jotka vaikuttavat EU:n kauppapolitiikkaan.
Nimisuojattujen tuotteiden osuus EU:n ruuan ja juomien viennistä on 15 prosenttia. Viennin arvo oli 11,5 miljardia euroa vuonna 2010, kertoo EU:n komissio. Siksi parlamentti ja komissio puolustavat nimisuojaa TTIP-neuvotteluissa.
Kaikkiaan nimisuoja on EU:ssa 3 316 tuotteella. Suurin osa niistä on kotimaan- tai paikallisten markkinoiden pieniä perinteisiä ruokia tai juomia.
Yksi sellainen on Puruveden muikku, eikä sillä ole mitään tekemistä kauppapolitiikan kanssa. Sen sijaan nimisuoja on tärkeä työkalu, jolla tavoitellaan lisäarvoa.
”Ei meillä ole resursseja ajatellakaan vientiä. Me yritämme kaventaa eroa tuottajahinnan ja kuluttajahinnan välillä”, kalastajia edustava Tero Mustonen sanoo.
Suurin osa muikuista pyydetään talvella. Kalastaja saa heikoimmillaan 1,2 euroa kilolta.
”Helsingissä kauppahallissa se voidaan myydään 14,95–19.95 euroa kilolta. Nimisuoja on yksi ainoita uusia keinoja, joilla rahan kulkusuuntaa voi muuttaa.”
Nimisuoja on keino osoittaa tuotteen laatu. Puruveden muikku on kestävästi pyydetty, siinä on tavallista enemmän D-vitamiinia ja kalastajayhteisö on yksi sisävesien viimeisistä Suomessa.
Komissio käyttää paljon vaivaa korostaakseen nimisuojattujen tuotteiden tärkeyttä maaseudun taloudelle ja työpaikoille. Juuri sitä toteuttavat italialaisen Soranan papujen tuottajat. Viljelijöiden edustaja Mauro Carreri kertoo, miten papuja on tuotettu samalla alueella vuosisatoja.
”Pavut kastellaan käsin, ja se on niin terveellinen, että sitä määrätään kroonisiin sairauksiin. Leonardo Da Vinci tiesi, miten hyviä ne ovat”, Carreri kertoo.
Tarina kuulostaa sadulta, mutta tulokset ovat kovat. Papu on kymmenen kertaa tavanomaista kalliimpi.
”Viljelijä saa 22 euroa kilolta, ja kun se myydään Milanossa, hinta on 40–50 euroa. Jouluun mennessä kaikki on myyty.”
Tuottajia on kuitenkin vain noin kolmekymmentä.
Yhdysvalloissa nimisuojaa tarvitaan tuoteväärennösten vuoksi. Idaholaisen perunan viljelijät kävivät tuoteväärennöstä vastaan oikeutta 13 vuotta.
”Se maksoi 13 miljoonaa dollaria, emmekä hyötyneet senttiäkään. Silti tekisimme sen uudestaan”, viljelijöiden lakimies Patrick Kole sanoo.
Kole näyttää kuvaa, jossa on kahdeksan erilaista perunaa.
”Ne ovat geneettisesti samanlaisia, mutta näyttävät erilaisilta. Maaperä tekee niistä erilaisia. Ne ovat erilaisia, jos leikkaat, keität tai maistat niitä. Meillä sattuu olemaan parhaat”, Kole kertoo.
Idaholaiset ovat käyttäneet 70 vuoden aikana 350 miljoonaa dollaria markkinointiin. Tuloksena on USA:n tunnetuin peruna.
”Seuraavaksi tunnetuin on: En tiedä. Siksi meidän tuotemerkkiämme yritetään kopioida.”
Aimo Vainio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
