Ansiosidonnaisesta armosidonnaiseen

Sana sunnuntaiksi

Jeesus sanoi:

”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.

Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.

Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

(Luuk. 12: 42–48)

Mistä Jeesus puhui kaikkein eniten? Jumalasta vai Saatanasta, taivaasta vai helvetistä, uskosta vai epäuskosta, rakkaudesta vai vihasta? Näyttää siltä, että kaikkein eniten hän puhui rahasta. Hieman laajemmin ilmaistuna hän puhui suhteestamme omaisuuteen, josta niin helposti tulee meille mammona eli ensisijainen tavoittelun ja palvonnan kohde Jumalan tilalle.

Jeesuksen mukaan maallisen omaisuuden haaliminen ei ole tärkein elämänprojektimme, koska emme kuitenkaan perimmiltään omista yhtään mitään. Kaiken omistaja on Jumala, joka on kaiken suunnitellut ja luonut tyhjästä. Jeesuksen mukaan Jumala on kuitenkin kutsunut meidät taloudenhoitajikseen eli pitämään huolta kaikesta luomastaan. Taloudenhoitajina meille on annettu sekä valtaa että vastuuta luomakuntaan nähden. Emme vastaa tekemisistämme vain itsellemme tai toisillemme vaan myös Luojallemme.

Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen taloudenhoitajasta, jolle isäntä on antanut suuren vallan mutta joka syyllistyy mielivaltaisuuksiin. Isännän poissa ollessa taloudenhoitaja pahoinpitelee alaisiaan ja viettää itse makeaa elämää isäntänsä kustannuksella. Hän elää ikään kuin isäntä ei enää koskaan palaisi. Isännän palattua taloudenhoitaja saa erittäin kovan rangaistuksen: isäntä hakkaa hänet kuoliaaksi.

Jeesuksen vertaus korostaa vastuutamme Jumalan edessä: ”Jolle on paljon annettu, silta paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” Jumala näyttää vertauksessa ankaran oikeudenmukaiselta isännältä, joka kohtelee meitä samalla tavalla kuin me kohtelemme hänen luomiaan. Vertaus korostaa sitä, että meidän on kohotettava katseemme mammonasta Jumalaan. Häntä meidän on odotettava ja toteltava.

Olemmeko olleet viisaita ja uskollisia taloudenhoitajia, jotka voivat turvallisin mielin tehdä tiliä elämästään

taivaalliselle isännälle? Kenties me tarvitsemme Jeesusta, joka ainoana osaa kunnolla ”huolehtia palvelusväestä ja jakaa vilja-annokset ajallaan”. Hän on myös astunut meidän paikallemme ja ottanut vastaan tyhmille ja uskottomille taloudenhoitajille kuuluvan rangaistuksen. Siksi taivaallinen isäntä ei ole meitä kohtaan ainoastaan oikeudenmukainen vaan myös armollinen.

Avaa artikkelin PDF