Yllätystieto: Laivat nostattavat urakalla pahiskaasua merenpohjasta
Laivojen pohjapyörteen vaikutus on osoittautunut 27 kertaa hiilidioksidia pahemmaksi päästöongelmaksi.
Kuva: Markku VuorikariVoimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania pääsee ilmakehään aiemmin tiedettyä useammasta lähteestä.
Uusi tutkimus kertoo, että laivojen liikkeistä aiheutuva turbulenssi sekoittaa merivettä ja vapauttaa sedimenttiin sitoutunutta metaania.
Laivaliikenne voi laukaista jopa 20-kertaisia metaanipäästöjä verrattuna koskemattomiin merialueisiin, selviää Chalmersin teknillisen yliopiston tekemästä tutkimuksesta.
Chalmersin yliopisto sijaitsee Ruotsin länsirannikolla Göteborgissa.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että matalissa rannikkovesissä laivojen aiheuttamat paineenvaihtelut ja veden sekoittuminen aiheuttavat tähän asti arvioitua merkittävästi suurempia päästöjä.
Laivaliikenne nostaa metaania pintaan pohjasedimenteistä ja siitä edelleen ilmakehään.
Metaania pidetään jopa 27 kertaa hiilidioksidia voimakkaampana kasvihuonekaasuna. Tutkimuskohteen kaltaiset lyhyet päästöpiikit jäävät kuitenkin usein mittauksissa huomaamatta.
”Mittauksemme osoittavat, että laivojen kulku aiheuttaa selkeitä pulsseja, joissa metaania vapautuu nopeasti veteen ja ilmaan. Vaikka piikit ovat lyhyitä, niiden yhteismäärä päivän aikana on merkittävä”, tiedottaa tutkija Amanda Nylund Chalmersista ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksesta.
Suurimpia päästöpiikkejä synnyttävät risteily- ja konttialukset.
Ilmiö havaittiin aluksi sattumalta Nevanlahdella Pietarin edustalla. Myöhemmin päästön voitiin todeta toistuvan vastaavanlaisena myös muualla.
Matalilla alueilla, kuten jokien jokisuistoissa, vastaava tilanne voi toistua. Isoja satamia jokien varrella löytyy maailmasta aika tavalla, Suomestakin muutamia.
”Mittaukset Nevan suistoalueella tehtiin jo hyvän aikaa sitten, ja olisi hyvä päästä tekemään vastaavia mittauksia myös muualla, jotta saisimme paremman käsityksen tämän ilmiön laajuudesta”, kommentoi vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen Ilmatieteen laitokselta.
”Metaanipäästö jäi askarruttamaan mittauskampanjan aikana, koska sitä ei pystytty tuolloin selittämään.
”Nyt tehdyt mallikokeet auttoivat ymmärtämään ilmiön syntyä ja siihen vaikuttavia mekanismeja. Jos kölin alla on tarpeeksi vettä, vastaavaa tilannetta ei syntyne. Tähän tosin vaikuttaa aluksen koko, syväys, nopeus ja potkurien määrä”, Jalkanen sanoo.
Suurimpia päästöpiikkejä synnyttävät risteily- ja konttialukset sekä rahtia ja matkustajia kuljettavat alukset (ropax).
Sen sijaan yllättäen suuremmat rahtilaivat, kuten pakkaamatonta irtolastia kuljettavat bulkkialukset, tuottavat edellä mainittuja alustyyppejä vähemmän metaanipäästöjä.
”Mahdollinen selitys ropax-alusten korkeille päästöille on se, että niissä on kaksoispotkurit”, arvioi hydrodynamiikan professori Rickard Bensow.
Seuraavaksi ilmiön laajuutta aletaan arvioida kaikilla merillä.
Tutkimuksen tekijät korostavat uuden tiedon tarkoittavan sitä, että laivaliikenteen vaikutusta metaanipäästöihin on tähän asti aliarvioitu.
Tutkijoiden mukaan ilmiö on erityisen merkittävä varsinkin suurissa satamissa ja jokisuistoissa, joissa olosuhteet muistuttavat Nevanlahtea.
Nevanlahden keskisyvyys on vain noin kolme metriä. Laivaliikennettä varten on erikseen ruopattuja väyliä, joista Retusaarelta Ison Nevan suulle johtava väylä on syvin, 11 metriä.
Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä Itämerta laajempia johtopäätöksiä. Seuraavaksi ilmiön laajuutta aletaan arvioida kaikilla merillä.
”On todennäköistä, että aliarvioimme metaanipäästöjä myös esimerkiksi Shanghain, Singaporen ja Rotterdamin kaltaisissa satamissa, joissa olosuhteet muistuttavat Nevanlahtea. On varsin todennäköistä, että myös muualla metaanipäästöjä on aliarvioitu, sanoo merellisen ympäristötieteen professori Ida-Maja Hassellöv.
Tutkimus on julkaistu arvostetussa Nature Communications Earth & Environment -tiedelehdessä
Metaanin mittaus
Metaanipäästöjä mitataan maanpinnalta pistemittauksena (bottom-up), tai lentokoneesta tai muulta korkealta (topdown).
Pistemittauksen heikkoutena ovat päästölähteet, jotka sijaitsevat kaukana mittauspisteistä, ja jäävät huomioimatta.
Korkealta paikalta otetussa mittauksessa saadaan metaanin alueellinen määrä, mutta päästölähde saattaa jäädä epäselväksi (kaatopaikka, jätevedenpuhdistamo, ym.).
Uusin menetelmä on satelliittimittaus. Yhdysvaltainavaruushallinto NASAlla on tarkka Kalifornian kattava metaanikartoitustyökalu, joka yhdistää eri mittaustapoja.
Lähde: Suomen Kaasuyhdistys
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
