Paikallisesta osuuskunnasta vastavoimaa ketjukaupalle
Tuottajien pitää olla ylpeitä tuotteistaan, Niina Hietalahti sanoo. Anton & Antonilla on nykyään 30 työntekijää ja noin 80 tavarantoimittajaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoKauppias Niina Hietalahti patistaa suomalaisia maanviljelijöitä ja pk-elintarvikeyrittäjiä kiinnostumaan kuluttajista: mitä he arvostavat ja haluavat ostaa.
”Mitä on liiketoiminta, jolle ei ole asiakkaita mietittynä?” kysyy Anton & Anton -myymäläketjun perustanut Hietalahti.
Hän rohkaisee tuottajia tähyilemään ympärilleen ja miettimään yhteisen osuuskunnan perustamista. Sen sijaan, että jokainen puurtaa yksin, osuuskunta hoitaisi tuotteiden jalostuksen, myynnin, markkinoinnin ja logistiikan.
Osuuskunnan turvin voitaisiin erilaistua ja miettiä vaihtoehtoja, joilla saadaan parannettua kannattavuutta ja tuotua markkinoille kiinnostavia jalosteita, joita kuluttajat haluavat ostaa ja joilla on vientimahdollisuus.
”Alueen lihan- ja maidontuottajat, teurastamo, makkaratehdas ja meijeri toimisivat yhteisen brändin alla.”
Hietalahden neuvo elintarvikeketjun alkupäähän on, että tuotanto ja hinnoittelu pitää suunnitella useaksi vuodeksi eteenpäin. Maanviljelijänkin on syytä tarkkaan pohtia, millä hinnalla tuote myydään loppuasiakkaalle.
Tuottajien pitää olla ylpeitä tuotteistaan. Heidän on osattava hinnoitella ne oikein sortumatta kuitenkaan ylihinnoitteluun.
Elintarvikeketjussa pääsee usein unohtumaan, että tuotantoa pitää saada kaupaksi myös sesonkien ulkopuolella.
”On osattava ennakoida”, Hietalahti painottaa. Esimerkiksi hän ottaa lampaanlihan.
Anton & Antonissa myydään sitä tuoreena läpi vuoden, koska se hankitaan suoraan sopimustuottajalta.
”Joka syksy saamme tuottajilta puheluita ja meiltä kysytään, voimmeko ottaa lammasta. Mutta emme voi ottaa myyntiin suuria määriä.”
Ennakointia ja sitoutumista Hietalahti kaipaa myös S- ja K-ketjuilta, jotta lampurit voisivat suunnitella teurasmääriä.
”Miten kauppa voi sanoa pääsiäisenä, ettei kotimaista lampaanlihaa ole saatavilla, kun tosiasia on, ettei pitkiä sopimuksia lampureiden kanssa tehdä?”
Hietalahti kaipaa Suomeen tahoa, jonka puoleen pienyrittäjä voi kääntyä markkinointiin ja tuotteistamiseen liittyvissä ongelmissa.
Yrittäjien tietämättömyys kuluttajista näkyy esimerkiksi pakkauksissa.
Liian usein Anton & Antoniin tarjotaan myyntiin laatutuotteita, joiden mahdollisuudet ruma tai toimimaton pakkaus pilaa, Hietalahti kertoo.
Hankkeista kauppias ei usko elintarvikealalle apua löytävän.
Lähi- ja luomuruuan ympärille on vuosien varrella rakennettu jos jonkinnäköistä projektia ja hanketta. Rahaa on käytetty suuriakin summia, mutta mitä on jäänyt käteen. ”Eipä juuri mitään”, Hietalahti vastaa omaan kysymykseensä.
Iso osa hankkeista on ollut ja on edelleen liian pieniä ja paikallisia. Lyhyen aikaa ne tarjoavat töitä vetäjälleen ja kenties auttavat markkinoinnin alkuun paikallisia yrityksiä. Kun hanke rahoineen loppuu, mitään pysyvää liiketoimintaan ei ole syntynyt.
Mihin rahat sitten olisi pitänyt käyttää? Logistiikan kehittämiseen, Hietalahti vastaa napakasti. Sen toimimattomuus on kaikkien pienten elintarvikeyritysten suuri yhteinen ongelma, joka olisi pitänyt ratkaista vuosia sitten.
Tarvitaan kipeästi Itellan kylmäkuljetuksen kaltaisia palveluita. Itellakin toi omansa markkinoille vasta tämän vuoden alussa.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
