Venäjän trollikoneisto nojaa sosiaaliseen mediaan – lokakampanjoilla halutaan murtaa järjestäytyneen yhteiskunnan sisäinen luottamus

Jessikka Aro suosittaa yrityksiä seuraamaan tarkemmin, minkälaisen sisällön yhteydessä niiden mainoksia esiintyy verkossa. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Ääriryhmät, mukaan lukien länsimainen äärioikeisto, hyötyvät Venäjän harjoittamasta informaatiosodasta. Näillä taustaltaan hyvin erilaisilla toimijoilla on yhteinen tavoite: demokratian ja kansalaisten keskinäisen luottamuksen horjuttaminen.

Venäjän toiminta liittyy sen omiin toimiin niin Krimillä kuin Syyriassa sekä myös rahanpesuepäilyihin, jotka kohdistuvat valtion verovaroihin sekä yksityistettyjen valtionyhtiöiden tuottoihin.

Tämä käy ilmi toimittaja Jessikka Aron tiistaina ilmestyneestä kirjasta. Aro on Yleisradion pitkäaikainen toimittaja, joka itse elää verkkohäirinnän kohteena jo kuudetta vuotta.

Hänen nostamansa rikoskanne tuotti viime syksynä ensimmäisen tuomion muun muassa verkkohäirinnästä Ilja Janitskinille ja Johan Bäckmanille sekä kolmannelle henkilölle. Tuomion käsittely hovissa jatkuu lokakuussa.

”Venäläisten operaatio on systemaattista. Verkkohäirintää pitää tutkia jo, kun kampanjat ovat meneillään. Muutoin trollikoneistot onnistuvat tavoitteessaan synnyttää rikollista toimintaa”, Aro summaa.

Ilmiö perustuu siihen, että hyökkäyksiä monistetaan tietoverkoissa teknologian avulla. Ne näyttävät somekanavissa suosituilta siinä, missä aito, asiallinen sisältökin.

Toiminta jatkuu, koska sosiaalisen median yritykset eivät aktiivisesti poista valheelliseksi todettua tietoa edes häirinnän kohteeksi joutuneiden pyynnöstä.

Maailmalla riittää valetiedolla vaikuttamisesta esimerkkejä kuten Yhdysvaltain presidentin vaalit, Britannian brexit-kansanäänestys, Ranskan keltaliivien mielenosoitukset ja rokotevastaiset kampanjat.

”Toivon, että kirja herättää keskustelua esimerkiksi vaalivaikuttamisesta, jota tapahtui meilläkin niin nyt eduskunta- kuin eurovaalien alla”, sanoo Aro MT:lle.

Tuore esimerkki Etelä-Sudanista osoittaa myös, että venäläiset käyvät konsultoimassa autoritaaristen maiden johtajia siihen, kuinka vaientaa kansalaisiaan.

Tarkkoja summia siitä, paljonko Venäjä käyttää informaatiosodankäyntiin, ei osaa esittää kukaan.

Aro siteeraa yhtä keskustelua nimettömän venäläisen kanssa.

”Hänen mukaansa isänmaa valitettavasti innovoi ja investoi eniten informaatiosotaan, ja muut innovaatiot jäävät sen sijaan heikommalle.”.

Putinin trollit -kirjaan on haastateltu nimellä kymmeniä henkilöitä. Lähdeluettelo on lisäksi tietokirjaksikin mittava, yli 20 sivua.

Päähenkilöiksi Aro on nostanut 10 ammattilaista eri maista. Heidän joukossaan on tutkijoita, diplomaatti, toimittajia, liikemies ja yksittäisiä kansalaisia. Kaikki ovat päätyneet ahdistelun kohteeksi ryhdyttyään seuraamaan Venäjän toimintaa.

Yksi kirjan tavoite oli koota häirintäkokemuksia yhteen ja osoittaa, että vaientamisyrityksistä huolimatta voi jatkaa työtään. Keskiöön nostetut ihmiset ovat Aron mukaan kaikki siitä sisukkaita esimerkkejä.

”Jos häirintäkokemuksia tulee, ei pidä jäädä yksin vaan voi olla yhteydessä muihin. Me olemme yhteisellä demokratian asialla”, hän muistuttaa.

Jessikka Aro ja kirjan haastatellut antavat suosituksia siitä, kuinka vastata informaatiovaikuttamiseen.

1 Oikeusjärjestelmää on vahvistettava ja osoitettava resursseja oikeus- ja poliisiviranomaisille sekä tutkimukseen.

2 Sosiaalisen median yritysten on muutettava toimintaansa. Niitä on ohjattava siihen myös kireämmän lainsäädännön ja sakkojen voimin.

3 Kaikki – kaikenikäiset kansalaiset, yritykset ja yhteisöt – tarvitaan vastaiskuun demokratian puolesta. Verkossa jokaisen kannattaa tarkistaa tietoja ja niiden lähettäjiä sekä antaa ilmi valetiedon levittäjiä.

4Todelliseen häirintään on aina puututtava: älä jää sen kanssa yksin!

Jessikka Aron kirja ”Putinin trollit. Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” ilmestyi tiistaina. Sen on kustantanut Johnny Kniga.