vierasyliö Inhimilliset tekijätmuokkaavat maataloutta

Teollisille yrityksille luonteenomainen piirre on selvä työnjako hierarkkisesti, kun taas maatilalla on usein vain yksi työntekijä, jonka virheet voivat johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Viljelijä kantaa itse vastuun päätöksistään. Kaikkia tehtäviä viljelijä ei hallitse yhtä pätevästi, joten käy helposti niin, että hän keskittyy niihin tehtäviin, jotka perheineen parhaiten hallitsee toisten töiden jäädessä sivuun.

Samaan suuntaan vaikuttaa myös maataloustöiden kausivaihtelu. Viljelijän kyvykkyyttä omassa työssään on erityisesti selvittänyt akateemikko Nils Westermarck. Viljelijä on omalla tavallaan yrittäjä ja tulevaisuudessa maatilan liikeyritykselle ominaisuudet tulevat edelleen vahvistumaan.

Moderni psykologia ei hyväksy klassista käsitystä taloudellisesta ihmisestä (the economic man), vaan väittää, että inhimillistä käyttäytymistä määräävät suurelta osin irrationaaliset motiivit. Näin on asianlaita myöskin maatalouden alalla ja maanviljelijä-yrittäjä toimintaa määräävät suuresti traditiot ja tottumukset sekä temperamentti.

Sellaiset kannustimet kuten esimerkiksi pyrkimys saavuttaa korkeampi sosiaalinen asema, naapurisovun säilyttäminen, tilan säilyttäminen suvun hallussa ovat tärkeitä arvoja.

Vanhassa agraarisessa yhteiskunnassa viljelijän tavoitteena oli turvata perheelleen ravinto ja saada kohtalainen tulo markkinoilta. Lisäksi tulee esille kysymys, miten tulo on jaettava liikeyrityksen, mutta myös perheen tarpeisiin, velkojen maksamiseen jne. Päätökset on tehtävä nyt aikaisempaa nopeammassa rytmissä. Pääomainvestoinnit merkitsevät tavattoman paljon enemmän kuin aikaisemmin

Maatalousyrittäjä on kiinteämmin sidottu ympäristönsä ja perinnön kautta yritykseen kuin monet muut yrittäjät. Hänellä täytyy olla kova tahto päätösten toteuttamiseksi, vaikka tietää, että hänen tietonsa eivät aina riitä. Viljelijä on luonnonolosuhteista riippuvainen, mutta henkilökohtainen panos on ratkaisevin.

Maataloustutkimuksessa on kiinnitetty huomiota sellaisiin maatalousyritysten syy- ja seurausilmiöihin, jotka voidaan esittää numeroin kvalitatiiviset ominaisuuksien sijasta. Maataloutta ei voikaan pukea kaavan muotoon.

Henkilökohtaiset ominaisuudet ja sivistyksen tason nousu yleensä tietävät myös sitä, että maatalousyrittäjän merkitys ja vaikutus taloudelliseen tulokseen kasvaa. Täytyy olla vuorosuhde kyvykkyyden toisaalta tehokkuuden ja kannattavuuden välillä. Kyvykkäät ammattikoulutuksen saaneet yrittäjät ovat alttiimpia muutosten teolle kuin vähemmän kyvykkäät viljelijät.

Tilasokeudella ymmärretään yhä ilmiötä, jotka tavallaan esiintyy kaikissa ammateissa. Tilasokeus ilmenee siten, että on mahdoton muuttaa tilan järjestelyä. Kehittymätön mielikuvitus vaikuttaa uuteen tapaan toimia, mutta liiallinen riippuvuus paikkakunnan kylähengestä voi tehdä viljelijän sisimmässä muutoksia.

Isännän johtamis- ja järjestelykyky tulee olemaan entistä tärkeämpi ja välttää kangistumista vanhoihin kaavoihin. Tutkimus ja neuvonta ovat vaikuttaneet maataloustuotantoon kohottavasti, mutta ylituotanto on syntynyt hintapoliittisin keinoin.

Maataloustutkimuksessa on unohdettu myös ajan merkitys ja tutkimus käsittelee vain nykyhetkeä. Aikaisemmin tehtiin enemmän aikasarjoja, joissa ilmeni maatalouden kehitys.

Muutos ei näy, kun historia ei sitä piirrä. Se ei ole sidottu paikalliseen elämään, joka voi toisinaan suurestikin vaihdella ja tunnetaan huonosti. Paikallisessa maataloudessa olisikin paljon tutkimusta ja paikalliselta tasolta pitäisi löytää myös viljelijät, tekijät, jotka maataloutta muokkaavat.

Maatalous ei olekaan pelkkiä numeroita ja käyriä vaan, etenkin tilatasolta löytyy ihminen, joka tuotantoa ohjaa. Viljelijän tuntemus alastaan on kuin sipuli, joka on kietoutunut tiedoistaan vahvaksi mukulaksi.

Viihtyvyyden tavoitteen tunnustaminen on paikallaan myös taloustieteitten edustajien tahoilla. Mikäli voitto olisi maatalousyrittäjän ainoa tavoite, hän työskentelisi kuusitoista tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa 365 päivää vuodessa. Hän tyytyisi alhaiseen tulotasoon sekä investoisi kaiken tulonsa yritykseen, toteaa Westermarck.

Vapaa-aikaa kuitenkin halutaan, mutta tietty tulo on viihtymisen edellytys.

Viljelijä joutuu joskus päättämään asiasta, vaikka hän itse tietää, etteivät hänen tietonsa riitä. On helppo käsittää, minkä takia maatalousekonomian tutkimuksessa ensisijassa on kiinnitetty huomiota sellaisiin maatalousyrittäjän syy- ja seurausilmiöihin, jotka voidaan esittää numeroin. Maataloustiede joutuukin kosketuksiin entistä enemmän sosiologian ja psykologian kanssa.

Työkokemus sanelee myös viljelijän päätöksentekoa. Aikaisemmin puhuttiin talonpoikaisesta praktiikasta, mutta nyt suhde teknistymiseen ja taloudellisiin haasteisiin on monisyisempi. Kokemus kuitenkin ohjaa viljelijän työtä ja siksi hän vielä vanhempanakin pystyy ammatissaan toimimaan.

Inhimillisten tekijöiden vaikutusta maatalouteen on tuonut Suomessa esille erityisesti akateemikko Nils Westermarck, jonka mukaan todellisempaa tietoa maatalouteen ei ole olemassakaan kuin inhimilliset tekijät. Ne sanelevat viljelijän onnistumisen työssä.

Näin on EU:n aikanakin, vaikka maataloutta pyritään enemmän sääntelemään. Viljelijä joutuu kohtaamaan työssään Euroopan unionin asettamat direktiivit ja oman tilan tavoitteet yhtä aikaa. Päätöksenteko on ongelmallista kun virkamiesten ja naapureiden mielipiteet vaikuttavat ratkaisuihin.

Itse maatalouden perusarvot ovat kuitenkin samanlaisia kuin ennenkin. Joskin tuet ovat niitä muokanneet ja osa viljelijöistä näkee ne tärkeämmäksi kuin käytännön toimet.

Hannu Huvinen

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti

Avaa artikkelin PDF