Mihin maaseutu unohtui vaalikeskusteluista? ”Hämmentävää, surkeaa, asioita katsotaan aika pienestä sontaluukusta”

Maaseutu on nähty vaalikeskusteluja seuraavien vaikuttajien silmissä lähinnä metsinä ja hiilinieluna. Maaseudun mahdollisuuksista tarjota ilmastotoimia tai huoltovarmuutta on puhuttu hyvin vähän. Kuva: Vesa Laitinen, Sanne Katainen, Carolina Husu, Kari Salonen, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Vaikka vaalikeskustelu on käynyt vilkkaana, maaseudun teemat eivät ole nousseet esille.

Tämän on huomannut ProAgria Keskusten Liiton toimitusjohtaja Harri Mäkivuokko, vaikka ei olekaan seurannut kaikkia TV-tenttejä.

”Olen seurannut mediaa ja poliitikkojen tviittejä ja retoriikkaa, ja kyllä se vähän hämmentää. Maaseutu oli hyvässä nousukiidossa koronan ja sodan vuoksi: huoltovarmuus nousi uuteen kukoistukseen ja hehkutettiin, kuinka Suomi on omavarainen ja pystyy pärjäämään”, Mäkivuokko sanoo.

Näin oli vielä viime keväänä, mutta sitten into lopahti.

”Nyt ilmeisesti ajatellaan, että siinähän se maatalous on ja ruokaa tulee. Ei ymmärretä, että kustannuskriisi vaikuttaa siihen, onko huoltovarmuus hyvä enää kahden vuoden kuluttua. Keskustelu maatalouden kannattavuudesta puuttuu, ja se ei ole perhana vieköön hyvä juttu. Sen kautta koko ala kuolee tai elää.”

Kustannuskriisi herätti pahimpaan aikaan positiivista hyminää, mutta koska viljelijät hoitivat hommansa, yhdenkään puoluejohtajan ei ole enää tarvinnut pauhata asiasta vaalitenteissä eikä teema ole noussut esiin toreilla tai sosiaalisessa mediassakaan.

”Olen kyllä yllättynyt. Metsä- ja ympäristöasiat ovat olleet esillä enemmän kuin maatalous, mutta yleisesti on puhuttu säästöistä, leikkauksista ja työperäisestä maahanmuutosta. Maahanmuuttokin liittyy huoltovarmuuteen ja isoihin maatiloihin, mutta ei silti herätä keskustelua ja osa puolueista vastustaa maahanmuuttoa kategorisesti.”

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on tehnyt samat havainnot.

”Puheenjohtajatenteissä on aika kapea teemojen kirjo. Aika pienestä sontaluukusta asioita katsotaan Helsingistä käsin”, Marttila ihmettelee.

”Ruoka, energia ja turvallisuus ovat loistaneet poissaolollaan suurelle yleisölle näkyvässä mediassa ja Suomen kriisinkestävyys yleisemminkin, kun ajatellaan, millaisessa kriisissä nyt eletään.”

MT:n ja MTK:n vaalipaneelissa alkuvuodesta vallitsi Marttilan mukaan eduskuntapuolueiden ”historiallinen yksimielisyys” siitä, että ruoantuotanto on pidettävä omissa käsissä ja tuottajan asemaa parannettana.

”Tämän pitää näkyä myös hallitusohjelmaa tehtäessä.”

Toreilla ja turuilla keskustelunaiheita on hänestä valtamediaa enemmän.

”Siellä meidän teemojamme on nostettu rajusti esiin. Olen todella iloinen siitä, että MTK:n liitot ja yhdistykset ovat järjestäneet keskustelutilaisuuksia ja ehdokaspaneeleita. Iso kiitos kentän väelle! Toiminta osoittaa, että järjestö toimii ja väki pitää vaaleja tärkeinä.”

Esimerkiksi Pohjois-Savossa liitto on järjestänyt neljä tilaisuutta, monessa maakunnassa yhdistykset ovat olleet todella aktiivisia ja Pirkanmaalla on pidetty vaalistudiota.

Hyvänä työkaluna sekä omalle väelle että ehdokkaille on toiminut MTK:n 10 teesiä -ohjelma.

Maataloutta enemmän esiin ovat nousseet omaisuuden suoja ja metsät.

”Metsistäkin on puhuttu hyvin ohkaisella kärjellä eli hiilinielukysymyksenä. Nielujen kasvattamiseksi on kaksi rajalinjaa: väki, joka haluaa rajoittaa hakkuita, ja toinen, joka haluaa lisätä metsien kasvua”, Marttila sanoo.

”Ei ole kuitenkaan avattu, että hakkuiden rajoittaminen kurjistaa taloutta ja kasvun lisääminen luo työtä ja hyvinvointia tai kysytty, miten hakkuita rajoitetaan laillisesti. Keskustelu on jäänyt piippuun.”

Ilmastokeskustelu on edellisiin vaaleihin verrattuna suppeaa ja puheet päästöistä pieniä, Marttila sanoo. Ihmiset eivät lakanneet lentämästä koronan jälkeen ja muukin liikenne ja rakentaminen lisäävät päästöjä.

Päästökeskustelun ohella Marttila on pettynyt säästökeskusteluun.

”Valtiovarainministeriö teki keskustelua varten tarjottimen, jolla on enemmän säästötyökaluja kuin tarvitaan. Poliittisten päättäjien tehtävinä ovat arvovalinnat, mutta leikkauksista ei puhuta mitään ennen vaaleja!”

Marttila on lukenut VM:n listat ja saatetekstit tarkoin.

”Vaikka maatalouteen ja puolustukseenkin on osoitettu säästökohtia, niiden toteutus johtaisi VM:nkin mielestä ojasta allikkoon”, Marttila arvioi.

Baltic Sea Action Groupin säätiön hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta on seurannut vaalikeskustelua luonnon näkökulmasta ja kuvaa sitä repiväksi, jumittavaksi ja ”tosi surkeaksi”.

”Keskustelu on kärjistynyt ja synkkiä uhkakuvia tuodaan esiin, vaikka kestävyyssiirtymä on väistämätön ja ihmisiä pitäisi aidosti auttaa siihen.”

Siirtymä voi olla helppo tai vaikea, mutta minkälaista tukea, rakenteita tai sääntelyä se vaatii, ei vaalikeskusteluista selviä, hän sanoo.

”Kaikista puolueista löytyy eteenpäin katsovia ihmisiä, ja niitä ääniä haluaisin kuulla enemmän. Mitä mahdollisuuksia meillä on asioissa, jotka on vain tehtävä?”

Hänestä sanaa maaseutu ei ole keskusteluissa kuultu, koska sitä ei pidetä vetävänä, vaikka se on.

”Maaseudulla pystytään tekemään luonnon eteen niin paljon sellaista, mitä kaupungeissa ei pystytä. Jos viljelijä varastoi hiiltä kymmenen kaupunkilaisperheen edestä, tällaisesta luonnon tukemisesta varmaan mielellään maksaa. Tähän on aikaa, mutta keskustelua pitäisi tukea oikeille termeillä, asenteilla ja hengellä, mutta ehkä vaalikeskustelu ei ole oikea paikka.”

Vaalikeskustelu on ollut poikkeuksellisen kärjistävää.

"Luontoasiat tulevat esille vain metsien hiilinielujen ja ilmastopolitiikan kautta, ja siinäkin tuntuu olevan tärkeämpää näyttävä esiintyminen ja sanotaan jopa, että en usko tutkimusta, koska minusta asia on näin. Melko turhauttavaa.”