Käykää poliitikot Kinnulassa!
Kylläpä oli mukava juttu Kinnulasta lehdessä viime viikolla.
Pieni köyhä kunta palkkasi lapsiperheiden kotipalveluun yhden työntekijän lisää. Sen ansiosta lastensuojelun laitoshoitoon voidaan ensi vuonna budjetoida nolla euroa.
Toinen hieno juttu kertoi kotkalaisen apulaisosastonhoitaja Seija Paavilaisen vaivannäöstä. Hän säästää sairaalan rahoja 7 200 euroa viikossa yhdistelemällä oma-aloitteisesti dialyysihoitoon tulevien taksikyytejä (HS 11.1.).
Pohjois-Pohjanmaalla puolestaan taksien tekemä kyytien yhdistely sai yli kymmenen prosentin kasvussa olevat korvauskustannukset laskuun (MT 14.10.2013). Säästöt olivat miljoonia.
Yhteistä esimerkeille on, että työtä tehdessä ajatellaan yhteistä eikä vain omaa etua.
Oulun seudun taksimiehet toimivat jopa omaa etuaan vastaan.
Syitä yleisen edun suosimiselle on vaikea tarkasti löytää. Ehkä näihin esimerkkeihin on vain sattunut hyviä ihmisiä. Kinnulassa siihen liittyy selvästi ymmärrys yhdessä tekemisen hyödyistä ja hyvien päätösten kulttuuri.
Hyvän tekemisen raja on kuitenkin jokaisessa esimerkissä melko matalalla.
Kinnulan mallin menestys rajautuu kunnanrajaan. Kela sentään yritti samaa kuin taksimiehet, mutta epäonnistui.
Mutta Paavilainen ei saanut edes kiitosta työnantajalta. Kaiken lisäksi hänen tekemänsä työn siirtyminen Kelalle lopettaa säästöjen syntymisen.
Kinnulassa tehdään juuri niin kuin tutkijat suosittavat. Ongelmiin puututaan ajoissa, jotta ne eivät ehdi kasautua.
Normaali järki sanoo samaa, mutta lisää vielä, että luottamuksen rakentaminen vie aikaa ja sitä lisää pyyteetön apu.
Juuri tähän työhön Kinnulassa on työntekijöiden voimavaroja varattu.
Tulokset ovat erittäin kovia euroissa, mutta vielä parempia ihmisille. Säästöä tulee heti satoja tuhansia ja samalla pelastetaan muutama koulukaveri, ystävä, sisko tai veli surkean syrjäytymisen kierteeltä.
Niille, joita ihmiskohtalot eivät kosketa, tiedoksi yhden syrjäytyneen hinta yhteiskunnalle. Se on yli miljoona euroa.
Miksi näin ei tehdä kaikkialla? Yksi selkeä syy on, että poliittinen keskustelu aiheesta on epä-älykästä. Tehdään leikkauslistoja ja puhutaan säästöistä, jos tämä tai tuo palvelu lakkautetaan.
Keskustelua käydään siitä mitä palveluja annetaan, ei siitä, miten niitä annetaan.
Seurauksena yhteys viranomaisen ja kansalaisten välillä on vähentynyt. Sen osoittavat tarinat sairaiden ja vaikeuksissa olevien pompottelusta eri luukkujen välillä.
Kinnulassa on keskusteltu, miten palveluja annetaan. Kinnulassa yhteys on vahva. Kinnulassa on saatu tuloksia.
Poliitikot, käykää Kinnulassa ja opetelkaa, mitä käsite ihmisen kokoinen palvelu tarkoittaa. Ihminen pärjää kyllä isossa kaupungissa, kun kaikki on hyvin. Mutta silloin, kun ei ole, turvaa haetaan tutusta. Pienessä yksikössä tuntemisen todennäköisyys on suurempi kuin suuressa.
Kun tämä yksinkertainen perusasia ymmärretään ja tehdään sen mukaisia päätöksiä, alkaa Kinnulan malli levitä.
Toinen syy on, että Suomen monia paavilaisia ei huomata. Johtajat, etsikää paavilaisia, kiittäkää ja tunnustakaa heidän ansionsa!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
