Naudanlihantuottaja: Maksuvalmius on olematon
Juankoskelainen naudanlihantuottaja Janne Sirviö hakee säästöjä esimerkiksi tilojen välisestä yhteistyöstä ja käyttämällä rehuna tuorekorjattua viljaa. ”Tilaa pitäisi pystyä myös kehittämään pikkuhiljaa, pelkkä säästäminen kuihduttaa yritystä.” Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoJUANKOSKI (MT)
Juankoskelainen 33-vuotias naudanlihantuottaja Janne Sirviö puhuu rauhallisesti, hyvin vakavana.
”Ei tässä hirveästi positiivisia ajatuksia ole. Tuntuu, että tuotanto on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa.”
20-vuotiaana maatalousyrittäjäksi ryhtynyt mies kertoo jo pitkään sietäneensä kujanjuoksua, koska joskus tilanteen pitää kääntyä paremmaksi. Vieläkään niin ei ole käynyt.
Sen sijaan kuluva vuosi on jälleen edellistä vaikeampi.
”Työt eivät häviä minnekään, mutta henkinen kuorma alkaa käydä todella raskaaksi, kun asioihin ei voi itse vaikuttaa.”
Sirviö viittaa etenkin tukien uuteen maksatusaikatauluun, joka tekee varsinkin tukisidonnaisten tuotantosuuntien elämästä ahdinkoa.
Tämän vuoden tuista ensi vuodelle siirtyy 30 prosenttia, mikä aiheuttaa valtavan vajeen kassaan.
”Maksuvalmius on olematon. Tilanne on todella kriittinen, eikä näin voi oikeasti jatkua. Tuotanto kärsii niin pahasti, että se loppuu pian. Tällaisiin muutoksiin on mahdotonta sopeutua vuodessa.”
Naudanlihan tuottajahinta on laskenut viime syksystä lähtien ja Sirviö pelkää laskun jatkuvan. ”Tuskin pohjaa on vielä nähty.”
Samaan aikaan C-alueen alenevat tukitasot vievät ison osan tuloista. Sirviön 240 naudan tilalla tukisumma on tänä vuonna 23 000 euroa pienempi kuin vuonna 2014.
Tilannetta pahentaa huono kesä. ”Säilörehua oli pakko tehdä väkisin ja pilata peltoja. Lisäksi heikko viljasato kasvattaa ostorehujen tarvetta.”
Tilan arjesta selviytyminen vaatii neuvottelemista rahoittajien kanssa, maksuaikojen sopimista sekä erilaisten rehurahoituksien käyttämistä.
Osa vastapuolista ymmärtää ahdingon, osa ei. ”Olemme puun ja kuoren välissä. Apua ja ymmärrystä tarvittaisiin ehdottomasti”, Sirviö sanoo.
Helpotusta nautatiloille toisi se, että mahdollisimman suuri osa tuista maksettaisiin niin pian kuin mahdollista.
”Kaikki kotieläintuotannon tuet ja peltotuet pitäisi maksaa sinä vuonna kuin niitä on haettu”, Sirviö sanoo.
Tukien maksu lieventäisi akuuttia ahdinkoa, mutta myös muun pitäisi muuttua. ”Ketjusta puuttuu rahaa. Kyllä me täällä tiedetään varsin hyvin, kuka halpuuttamisen maksaa.”
Tukien maksatusta kiirehtii myös nautapuolen asiantuntija Jukka Markkanen MTK:sta.
”Hyvinvointikorvauksen pieneneminen sekä ympäristötuen muutokset tuntuvat nautatiloilla. Rahat loppuvat, kun tukipotti viipyy. Tiloilla eletään velkarahalla.”
Tuoreen tiedon mukaan nautapalkkioidenkin maksatus olisi EU:n puolesta mahdollista ennen kaikkien valvontojen valmistumista.
”Nyt kyse on vain siitä, pystyykö Maaseutuvirasto hoitamaan maksatukset. Rahat pitäisi saada tiloille nyt, että lainoja päästään maksamaan.”
Markkanen ihmettelee, miksi bse-riskimateriaalia koskevat helpotukset eivät ulotu tuottajahintaan. ”Lihatalojen pitäisi huomioida sieltä tulleet säästöt hinnoissa.”
Juha Kärpänen MTK:n lihavaliokunnan nautajaostosta kertoo, että aikanaan vaatimus bse-riskimateriaalin käsittelystä alensi tuottajahintaa 20 sentillä kilolta. Nyt hintaa pitäisi korjata toiseen suuntaan.
Siilinjärveläinen naudanlihantuottaja Tomi Toivanen muistuttaa, että vaikka Venäjän pakotteet eivät vaikuta suoraan naudanlihaan, sen hinta on painunut kahdessa vuodessa lähes 40 senttiä kilolta, kun muut tuoteryhmät ympärillä ovat halventuneet.
”Nautatilojen tilanne pitää korjata pohjoisen tuen kautta, kuten viime vuonna sovittiin”, Toivanen sanoo.
”Tuki ei voi olla laskeva pohjoiseen mentäessä. Jos asiaa ei hoideta, cap-tuki on revittävä auki 2017, eikä sitä halua kukaan.”
Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
