LUKENUT MIES Ammattina vallankumous
Venäjän merkkimiehistä on yllättävän vähän suomalaisten tekemiä elämäkertoja. Niin tärkeä vaikutus naapurillamme kuitenkin on oloihimme ollut ja on.
Itsesensuurista ei liene kysymys. Harvinaisia ovat myös lännen herrojen elämäkerrat. Historiantutkijoitamme kiinnostavat suomalaiset. Ulkomailta rajoitutaan selostamaan sotia ja muita tapahtumia.
Christer Pursiaisen huolella tekemä elämäkerta Lev Trotskista (omaa sukua Bronstein) on erinomainen läpileikkaus Venäjän vallankumouksesta ja sen seurauksista. Valtarakenteiden kehitystä on terveellistä seurata hävinneen näkökulmasta. Voittajat kirjoittavat historiansa itse ja heidän tiensä luiskahtaa helposti ennalta määrätyn tuntuiseksi.
Trotski (1879–1940) oli ammattivallankumouksellinen, jonka uran loistopäivät alkoivat syksyllä 1917. Monen mielestä sotakomissaari (ulko- ja puolustusministeri) Trotski oli kommunistivallan vakiinnuttamisessa tärkeämpi kuin itse Lenin. Joka tapauksessa häntä pidetään terroriin perustuvan neuvostodiktatuurin luojana.
Omaa asemaansa Leninin vallanperijänä Trotski ei onnistunut vakiinnuttamaan. Huippuälykkäänä teoreetikkona hän väheksyi keskinkertaisuuksien puoluebyrokratiaa, joka Stalinin johdolla nujersi sooloilijan nopeasti. Onnekseen Trotski ajettiin maanpakoon ennen kuin Stalinin puhdistukset tuhosivat kaikki mahdolliset kilpailijat.
Trotskin loppuvuodet olivat samanlaista pompottelua maasta toiseen kuin niillä meidän aikamme kaatuneilla diktaattoreilla, joita ei heti ammuta tai lähetetä sirkuseläimiksi Haagiin. Vihdoin Stalinin agentin jäähakku murskasi hänen aivonsa Meksikossa. Muista Stalinin poliittisista uhreista poiketen hänen mainettaan ei ole Venäjällä puhdistettu.
Trotskilaisuus, mitä sillä milloin tarkoitetaankin, saavutti 1960-luvulla maolaisuuden ohella merkittävää vastakaikua Euroopan opiskelijoiden keskuudessa. Meillä nuorisokommunismi puhkesi stalinilaisessa muodossa. Taistolaisjohtajat vahtivat trotskilaispoikkeamia joukoissaan tarkemmin kuin luokkavihollisia. Todellisuudessa Stalinin ja Trotskin linjojen ero oli vain ajoituksessa. Tärkeintä oli osoitella toverin olevan perusteellisesti väärässä.
PEKKA ALAROTU
Christer Pursiainen: Trotski.
448 sivua. Gummerus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
