Lentäjä-majuri ohjaa Burmanpakolaisia uusille kotipoluille
Markku Vuorikari ”Tämä on meikäläisen normihommaa”, Tapani Elonen vaihtaa ehjän loisteputken palaneen tilalle Kyi Kyi Pon kylpyhuoneeseen. Kuva: Viestilehtien arkistoROVANIEMI (MT)
Lapin lennostosta eläköitynyt lentäjä-majuri Tapani Elonen käyttää paljon aikaa vapaaehtoistyöhön.
”Olen hyvässä kunnossa. Miksi en panisi hyvää kiertämään?”
Elonen oli jo upseerina toimiessaan jonkinlaisella talkooneulalla rokotettu. Hän toimi 26 kisat peräjälkeen lennoston jääkiekkojoukkueen huoltajana. Monia vuosia vierähti FC Lynxin nappulapäällikkönä.
Kaveriksi kotipolulle -hanke alkoi vuonna 2007. Rovaniemeltä löytyi koulutukseen 40 vapaaehtoista auttamaan pakosta kotimaastaan lähtemään joutuneita noin 60:tä burmalaista.
”Koulutus kesti pari–kolme viikkoa ja juhannuksen tienoilla pakolaiset saapuivat Rovaniemelle. Kukin kotouttaja sai oman perheen maahanmuuttotoimistosta.”
Elonen ryhtyi vaimonsa kanssa auttamaan yksinhuoltajaäiti Kyi Kyi Pon viisilapsista perhettä. Vanhin lapsi oli 12-vuotias, kuopus vasta kolme.
Kaveriksi kotipolulle -hanke oli kaksivuotinen, mutta Elonen jatkaa. ”Tämä on elinikäinen hanke, en minä tätä voi lopettaa.”
Pako Pohjois-Burmasta, nykyisestä Myanmarista, sotilashallinnon sorron alta Thaimaahan, 25 000 ihmisen suljetulle leirille, ja muutto sieltä napapiirille on sokki. ”Sähköliesi ja wc-pytty olivat täysin outoja asioita”, Elonen kuvaa.
Kaikki piti opastaa kädestä pitäen. Kielikoulu alkoi heti. Elonen liimasi keltaisen lapun oveen, siinä luki ovi, toisen hellaan, siinä luki hella. Tulokkaiden sanavarasto karttui.
Lapset oppivat nopeasti kieltä. Elonen kertoo, kuinka kolme vuotta sitten tullut pakolaistyttö puhuu ”aiola Rovaniemen murtheela” hoot sanoihinsa virheittä tälläten.
Burmalaiset eivät osanneet nukkua kesän valossa. ”Haimme asuntoihin mustat verhot”, Elonen kertoo.
Vähä vähältä tulivat tutuiksi kauppa, päiväkoti ja apteekki.
Lentäjä on kuljettanut burmalaisia metsissä ja rannoilla. Pakolaiset oppivat nopeasti kalastamaan, sienestämään ja noukkimaan marjoja, joita he myyvät torilla.
Elonen vei kerran kaksi miestä kesämökilleen. Ensin opittiin soutu, sitten verkon lasku.
Kerran Burman miehet jäivät kaksin muikun pyyntiin, kun Elonen lähti hirveä jahtaamaan. Vasa oli kaatunut lähelle tietä.
Elonen haki miehet kaadolle. Burmalaiset ottivat puukolla auki sisälmykset, rapamahankin, syötäväksi. Sitten he kutsuivat Elosen syömään.
Elosen auttanut kuin ottaa kutsu vastaan ja tulla nauttimaan riistaa à la Burma.
”Savu tuli korvista”, mitoittaa majuri evp. chilin määrää.
Vesi taas tuli silmistä burmalaisten nauraessa Elosen reaktiota.
Nga Nga Reh osaa jo suomea. ”Ihan hyvä kaikki, kylmää, kaunista”, mies sanoo kysymykseen Lapista. Hän sienestää, kerää mustikoita ja onkii joesta seipiä.
Seipitkin keitetään öljyssä sipulin kera. Vaimo Eh Nay Mu kuivaa pikkukalat uunissa ja tekee kalajauhoa.
Elonen on tuonut hirven päitä metsästysreissuilta burmalaisille. Päät nyljetään ja keitetään. Luonnon anti hyödynnetään täysin.
Turkkilainen Cem Ulusoy kuuluu samaan hirviporukkaan Elosen kanssa. Ulusoyn Suomeen muuttoon oli tuiki ihana syy. Korkeakoulusta talousopit saanut mies rakastui työmatkallaan nykyiseen vaimoonsa.
Ulusoy myi alkuun torilla, piti sitten grillikioskia ja nyt hänen ravintolansa Turkoosi on suosittu ruokapaikka ja juhlatila.
Maahanmuuttaja auttoi maahanmuuttajia, kun Elonen yhytti burmalaisnaiset itämaisen ruuan tekoon Turkoosiin. Koe-erä oli hetkessä syöty ja nyt Turkoosissa suunnitellaan Burman ruuan tarjoamista lounasvieraillekin.
Elonen tuntee Rovaniemen burmalaiset, mutta sama pätee toisinkin päin. Pjobi kolautti silmäkulman päiväkodissa. Elosen puhelin soi ja hän käytti lasta lääkärillä.
”Ei niin pientä asiaa olekaan, etteikö auttaa voisi”, Elonen sanoo.
”Hän auttaa paljon meillä, olemme muuttaneet monta kertaa”, Nga Nga Reh ja Eh Nay Mu kiittelevät Elosta.
Lämminhenkinen kielikoulu alkaa siitä, kun lumi- ja haravointiringin koordinaattori Johanna Marjomaa soittaa Eloselle ja kertoo lumitöiden kohteen.
Elosella on ollut enimmillään viiden eri kansalaisuuden lapio- ja kolahenkilöitä putsaamassa vanhuksen pihaa lumesta.
SPR:n punaliivit korostavat lumiporukan joukkuehenkeä. ”Kyllähän se ihanaa oli, ko porukka pölähti tähän ja teki työt”, kiittelee eläkeläinen Maija-Liisa Vähäkuopus.
Työn päälle juodaan kahvit ja jutellaan. Muuttaja oppii kieltä, vanhuksen yksinäisyys katkeaa.
Elonen toivoo, että auttamisen saaman julkisuuden kautta löytyy lisää vapaaehtoisia SPR:n töihin ja maahanmuuttajien kotouttajiksi.
SPR:n, maahanmuuttajatoimiston ja kumppanuushanke Verson työntekijät kiittelevät vapaaehtoisia. Uusia innokkaita toivotaan mukaan.
Aikamoinen onnistumisen merkki on, että vuonna 2007 tulleista burmalaisista jo viisi kotouttaa maahanmuuttajia. ”He jos ketkään tietävät, miltä tuntuu tulla kielitaidottomana outoon maahan”, Elonen sanoo.
Maahanmuuttajatoimisto palkitsi vuonna 2010 Elosen hyvästä kotoutustyöstä.
Miehelle vieläkin mieluisampaa näyttää olevan, että viime vuonna palkinnon sai rovaniemeläisburmalainen lukiolainen Jenni Oo Kyaw.
Hyvä pyörähti uudelle kierrokselle.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
