Kirkkoveneitä kilpasoutajille
12 metriä pitkä kirkkovene täyttää lähes koko verstaan, entisen navetan. Maalattujen kirkkoveneiden yleisin väri on sininen. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoSULKAVA (MT)
Entiseen navettaan perustetussa verstaassaan Heikki Joskitt tekee puisia kirkkoveneitä marraskuun ja Sulkavan suursoutujen välisen ajan. Syksy kuluu metsätöissä ja hirvenpyynnissä.
”Putiikki pantiin pystyyn vanhaan navettaan 1999. Leader-rahalla tuotantotiloja laajennettiin kymmenen vuotta myöhemmin, samalla uusittiin koneita”, Joskitt kertoo.
Valmistustekniikan Joskitt oppi apeltaan, joka on toisen polven veneentekijä. Kahdestaan miehet tekivät kirkkoveneen puuvalmiiksi joskus jopa kahdessa viikossa.
Kilpasoutajan uran Heikki Joskitt aloitti vuonna 1988. Saavutuksina on muun muassa kolme yksinsoudun suomenmestaruutta. Sulkavan suursouduissa mies on sijoittunut parhaimmillaan kolmanneksi.
Kymmenkunta vuotta sitten kilpailuinto alkoi laskea. Joskitt on keskittynyt nyt soutajien valmentamiseen ja veneiden tekoon.
Kilpakäyttöön tarkoitettu kirkkovene on 12 metriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 197 senttiä leveä. Veneessä on perämies ja 14 soutajaa.
Joskitt tekee kirkkoveneen männystä ja kuusivanerista. Köli ja partaat ovat mäntyä, reunalaudat yhdeksän milliä vahvaa kuusivaneria.
Köli ja ensimmäinen lautapari ovat umpipuuta. Kölin on oltava ehdottoman suora.
Ensimmäisen lautaparin laitto on ratkaiseva vaihe, siinä tehtyjä virheitä ei voi myöhemmin korjata.
Joskitt harmittelee, että vanerin laatu on takavuosista heikentynyt.
Mahonki on raaka-aineena vaneria kalliimpaa ja pehmeämpää mutta kevyempää. Mahongista tehdään yksinsoudettavia olympialuokan kilpaveneitä, jotka maksavat yhtä paljon kuin kirkkoveneet.
Paras aironvarsi syntyy mahdollisimman pienioksaisesta kuusesta, karankanäreestä.
Kilpasoutuun viritettyjen kirkkoveneiden airot ovat nykyisin niin sanottuja kirvesairoja. Koivusta laminoitu aironlapa kestää iskuja, puusäleistä tehty on kevyempi, mutta herkkä kolhuille.
Airon valmistuksessa on yllättävän monta työvaihetta. Lavan käyryys syntyy puristamalla.
Paineilmanaulain on helpottanut veneentekijän työtä ratkaisevasti. Kirkkoveneeseen menee noin 2 000 ruostumatonta naulaa.
Koneista Joskitt kertoo käyttävänsä eniten käsikutteria. Isoisän tekemä käsihöyläkin on yhä käytössä.
Epoksiliimojen tilalle on tullut parempia ja nopeammin kuivuvia. Nykyiset liimat aiheuttavat vähemmän allergiaa kuin entiset.
Kirkkovene ei enää ole pelkästään ruskeaksi tervattu. Joskitt on maalannut veneitä punaisiksi ja oranssiksi. Suosituin väri on sininen.
”Maalattu vene vaatii vähintään neljä pintakäsittelyä, lakattu vähintään kuusi.”
Sulkavan avovankilasta Joskitt hankkii veneiden hankaimet, keularaudat ja messinkiset pohjaproput.
Rullapenkit tulevat Italiasta, jalkatuet ovat amerikkalaisen soutulaitteen tavaraa.
Kirkkoveneiden tekijöitä on Suomessa vähän, puolenkymmentä. Saman verran on mahonkisten kilpaveneiden tekijöitä.
Pienempien puuveneen tekijöitä on satoja.
Heikki Joskitt valmistaa myös soututarvikkeita. Sulkavan suursoutujen aikaan verstaan pihassa on jatkuva jono varaosien tarvitsijoita.
Nykyaikaisessa kilpakirkkoveneessä tarvitaan myös äänentoistolaitteet. Parhaimmillaan 17 kilometriä tunnissa kulkeva vene kehittää kohinan, jonka yli kovaäänisimmänkään perämiehen komennot eivät tuntikausia kuulu.
Kilpailulisenssi on noin 700 suomalaissoutajalla. Sulkavan suursouduissa käy vuosittain 6 500–7 000 soutajaa.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
