KAKS: Kuntien vetovoimassa näkyy itseään vahvistava kierre, niin hyvässä kuin pahassa

Erot parhaimman ja heikoimman viidenneksen välillä ovat kasvaneet pitkään jatkuneen kehityksen seurauksena. Heikoimpien kuntien yhteisenä piirteenä oli väestön supistumiseen, teollisuuden tai maaseudun rakennemuutokseen ja haasteelliseen sijaintiin liittyvät tekijät. LEHTIKUVA / Laura Ukkonen.  

Suomen kuntien vetovoimaa vertaillessa kärkisijat keskittyvät Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkiseuduille, Pohjanmaan rannikolle, Lappiin sekä pistemäisesti muille alueille, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS).

Kuntien elinvoimaa, pitovoimaa ja vetovoimaa vertailtaessa ilmeni myös, että alueelliset erot alueiden ja kuntien välillä ovat kohtuullisen pysyviä. Lisäksi alueiden myönteiset ja kielteiset kehityspiirteet näyttävät vahvistavan itseään ja lukkiutuvan.

Vertailussa tutkittiin Manner-Suomen kuntien välisiä eroja 20 muuttujan avulla, joiden perusteella kunnille laskettiin EVP-indeksi eli elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaindeksi.

Analyysin kymmenen vetovoimaisimmaksi arvioitua kuntaa olivat Helsinki, Espoo, Pirkkala, Sipoo, Vantaa, Tampere, Kirkkonummi, Kauniainen, Kittilä ja Tuusula.

Kolmenkymmenen kärjessä oli kuusi suurinta kaupunkia ja 14 niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa kehyskuntaa. Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä keskisessä Suomessa kahteen parhaimpaan viidennekseen ylsivät vain Kuopio, Joensuu, Lappeenranta, Siilinjärvi, Kontiolahti ja Sotkamo.

Kehittämissäätiön vertailussa todetaan, että kaupungistumis- ja keskittymiskehitys on hyödyttänyt suuria kaupunkikeskuksia. Samalla Pohjanmaalla, Lapissa ja muualla sijaitsevien yksittäisten kuntien menestys osoittaa, että myös paikallisilla kehittämistoimilla voidaan saada vaikuttavia tuloksia.

Erot parhaimman ja heikoimman viidenneksen välillä ovat kasvaneet pitkään jatkuneen kehityksen seurauksena. Heikoimpien kuntien yhteisenä piirteenä oli väestön supistumiseen, teollisuuden tai maaseudun rakennemuutokseen ja haasteelliseen sijaintiin liittyvät tekijät. Vertailun alhaisimmat veto- ja pitovoimapisteet saatiin Hyrynsalmella, Rääkkylässä, Kinnulassa ja Kyyjärvellä.

Tutkimus ennakoi, että alueiden välinen kilpailu voimavaroista, etenkin inhimillisestä pääomasta, tulee väistämättä jakamaan alueita yhä selvemmin kaikilla tasoilla. Tulevaisuudessa kuntien joukossa on entistä vähemmän niin sanottuja voittajia, omaa paikkaansa hakevia sinnittelijöitä ja entistä enemmän häviäjiä.

”Vihreän siirtymän investoinnit ja geopolitiikka yhdessä asettavat varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomen hyvin epäedulliseen asemaan suhteessa esimerkiksi Länsi-Suomen mahdollisuuksiin”, todetaan kehittämissäätiön tiedotteessa.