Murhamiehen tekoa selittävät sekä geenit että kasvuympäristö – psykiatri kertoo, millainen on henkirikoksen tekijän mielenmaisema
Valtaosa Suomessa tapahtuvista henkirikoksista on raivostumiseen ja häpeään pohjautuvia tekoja.
Puolen henkirikoksen tekijän väkivaltaisuudesta selittyy pitkälti sillä, millaisissa olosuhteissa hän on kasvanut. Usein väkivallan tekijä on itse kokenut lapsuudessaan väkivaltaa tai vähintäänkin vähättelyä. Kuva: Kimmo HaimiPsykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on uransa aikana hoitanut tai tutkinut useita satoja henkirikoksen tekijöitä.
Lauerman mukaan kaikesta väkivaltaisuudesta ja muusta epäsosiaalisuudesta noin puolet selittyy geeneillä.
"On olemassa synnynnäinen temperamentti, joka johtaa siihen, että kommunikointi muiden kanssa on vaikeampaa", hän sanoo.
Kommunikointia vaikeuttaa se, että niin sanottu palkinto- ja rangaistusriippuvuus on näillä ihmisillä heikko. Käytännössä kyse siitä, että ihmistä on vaikea ohjata niin palkinnoilla kuin rangaistuksillakin.
"Se usein johtaa väkivaltaiseen kasvatukseen", Lauerma lisää.
Toinen puoli väkivaltaisuudesta selittyy pitkälti sillä, millaisissa olosuhteissa ihminen on kasvanut.
"Nämä tulevat hyvin usein rikkinäisistä perheistä, joissa väkivallan tekijä on itse kokenut väkivaltaa tai vähintäänkin vähättelyä", ylilääkäri avaa henkirikoksen tekijän taustoja.
Lisäksi taustalla on usein osattomuuden kokemusta ja sitä, ettei lapsen tunnetarpeisiin ole vastattu.
"Lasta on saatettu pilkata, häväistä tai muulla lailla kaltoin kohdella", Lauerma kertoo.
Ongelmaperheissä lapsia ei myöskään ole kannustettu hyvien harrastusten pariin tai siihen, että lapsi panostaisi koulunkäyntiin.
Valtaosa henkirikoksista on meillä Suomessa raivostumiseen ja häpeään pohjautuvia tekoja.
"Asianomainen kokee jollain lailla tulleensa nolatuksi tai sitten parisuhteessa torjutuksi", psykiatri kertoo esimerkkejä.
Esimerkiksi puolison tappaminen liittyy usein erotilanteeseen. Siinäkin taustalla on joku sellainen pettymys, jota ihminen ei pysty mielessään käsittelemään.
Tappajia Lauerma kuvailee varsin keinottomiksi ihmisiksi.
"He eivät pysty tai halua kovinkaan paljon jäsentää sitä, mikä se motiivi on", hän sanoo.
Sen lisäksi, että alkoholi tyypillisesti saattaa hämärtää murhamiehen muistia, on taustalla myös haluttomuus tai kyvyttömyys kohdata tiettyjä tunteita.
"On hyvin karmeaa päästää mieleensä se, että on tappanut parhaan kaverinsa saunaillan päätteeksi, kun on tullut jostain mitättömästä asiasta riita", ylilääkäri toteaa.
Lauerma huomauttaa, että on myös osoitettu, että niinkin yksinkertainen asia kuin matala verensokeri, on osasyy järjettömään humalaväkivaltaan.
Tulevaisuuteen Lauerma katsoo toiveikkaana, sillä lasten kasvatuksen metodit ja suhtautuminen lapsiin ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet huomattavasti parempaan suuntaan. Esimerkiksi kurituksen nimissä tapahtuva kasvatusväkivalta kriminalisoitu ja lapsia kunnioitetaan sekä kuunnellaan aiempaa enemmän.
Myös humalaväkivallan vähenemisellä on olennainen osa siinä, että henkirikosten määrä on viime vuosina pienentynyt.
Lauerma on kuitenkin huolissaan siitä pienestä ryhmästä lapsia, jotka joutuvat edelleen sietämään kaltoinkohtelua.
"Lastensuojelun toimenpiteet tulevat hyvin usein aivan liian myöhään", hän sanoo.
Psykiatrin mukaan olennaista on se, että kun nähdään häiritsevästi käyttäytyvä ja väkivaltainen lapsi, siihen puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Olisi hyvä, jos lapsen käytösongelmiin päästäisiin kiinni silloin, kun hän on alle 10-vuotias.
"Kaikkein huonoin ennuste on näissä käytöshäiriöissä, jotka alkavat alle 10-vuotiaana. Murrosikään asti vinoon kehittynyttä ihmistä on jo paljon vaikeampi auttaa", Lauerma painottaa.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
