vierasyliö Suuret taajamat eivät houkuttele

Asuminen on taloudellisen toiminnan ydin. Tuotanto vaatii tekijänsä ja työvoiman saanti tulee tärkeäksi.

Yhdyskuntien rakentamisessa on saavutettu raja, jossa

uustuotannosta aiheutuvat

haitat ovat asukkaille hyötyjä suuremmat. Kokonaistarkastelu

puuttuu ja vanhasta linjasta asumisen ahtaamisesta halutaan pitää kiinni.

Poliittinen tahto on vastoin nykyisten asukkaiden toivomuksia asuinympäristöstään. Tätä ristiriitaa halutaan

vaimentaa perustelemalla

ehdotuksia yhdyskuntien

rakentamisesta niin sanotuilla selvityksillä.

Näihin kuuluu myös ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisema Asukasbarometri 2010.

Tässä selvityksessä ei asumisen ympäristövaikutuksia ole pyrittykään tarkastelemaan tasapuolisesti. Tulevaisuuden

yhteiskunnassa kestävä kehitys olisi olennaista. Siihen kuuluu taloudellisten seikkojen ohella tasavertaisina ympäristötekijät ja sosiaaliset vaikutukset.

Asukasbarometriä hallitsee nyt sen tekijöiden maailmankuva; rakentaminen voittoa tuottavasti.

Maailmaa vaivaavia kahta tärkeintä ympäristömuutosta

ei Asukasbarometrissä kysytä.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden tarkastelu jäävät olemattomiksi. Toisaalta puhelinhaastattelulla ei näitä kysymyksiä yleisen tiedon

tason takia saada selvitettyä.

Tavoitteeksi, jonka myös Suomi on hyväksynyt, on otettu

luonnon monimuotoisuuden vähentämisen pysäyttäminen viime vuonna. YK:n ympäristöohjelma UNEP ja EU katsoivat tämän saavuttamisen merkitsevän samalla asukkaille suurta

hyvinvoinnin nousua muun muassa ulkoilun ja paremman viihtyisyyden takia.

Asukasbarometri 2010 on tehty vanhojen tietojen ja

arvostusten mukaan. Se ei ota huomioon tiedon lisääntymistä ja ympäristövaatimusten

muuttumista.

Suomalaisten asumistavoitteet ovat korostaneet pientalojen osuutta. Ikivanhaan elämänmuotoon liittyy vielä kesäisin tapahtuva liikenne kesämökeille. Halutaan edelleen kokea oleminen luonnon helmassa omassa pientalossa.

Asukasbarometri 2010

vahvistaa tämän käsityksen. Barometrissä ei kuitenkaan tarkastella jo Tukholman ympäristökonferenssissa vuonna 1972 todettua yhdyskuntien

optimikokoa, 20 000 asukasta.

Asukkaiden liikehdintä on voimistunut viime vuosikymmeninä. Sen mahdollisti varallisuuden yleinen nousu. Samalla se merkitsi myös lapsiperheiden lähtöä kaupunkien keskustojen turvattomista kivierämaista.

Esimerkiksi Helsingin keskustasta muutti vihreämpään ja väljempään Espoon ympäristöön perheitä, joista 80

prosenttia oli hyvätuloisia.

Lukemalla oikein asukasbarometriä päästään tässä samaan tulokseen: liian suuret taajamat ovat asukkaille epäviihtyisiä.

Umpikujasta olisi päästävissä,

eikä siihen löydy ratkaisuksi

kuntauudistus. Asukasbarometri 2010 ei tarkastele todellista syytä eli ahtaamista.

Keinoksi ongelmiin on löydettävissä asumisen lisäämisen pysäyttäminen nykyisten

asukkaiden ehdoilla.

Suurten taajamien eräänä johtavana ajatuksena on ainakin

työmatkojen tekeminen ilman

autoa eli asuminen raideyhteyksien päässä.

Tämä tavoite on harhaa,

koska käytännössä kaikki muu tavanomainen yhteiskunnan toiminto alkaen jokapäiväisestä

kauppamatkasta joudutaan

tekemään yksityisautolla.

Selvityksen mukaan noin puolet käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Asukasbarometrin 2010 suuri virhe on siinä, ettei se ota

huomioon yhden yhteiskunnan ongelman ratkaisun aiheuttamia muita ympäristö- ja sosiaalisia haittoja.

YKn hallintoneuvoston 2012 asiakirjoissa todetaan tällaisen politiikan olevan vahingollista

sekä ihmiselle että ympäristölle.

Koko maassa on rakennettu vuosittain noin 30 000 asuntoa, joista puolet on pientaloissa. Eräillä alueilla, kuten Helsingissä, pientalojen osuus on

kuitenkin romahtanut. Kaupunki ei ole asunto-ohjelmassaan pystynyt lainkaan toteuttamaan asukkaiden toiveita.

Aikaisemmin Helsingissä

oli vielä kolmannes taloista pientaloja, mutta nyt enää 12 prosenttia.

On uskallettava myöntää,

että ruuhka-alueillakin on lähes riittävä asuntokanta jo asuville.

Suomessa rakennetaan uusia asuntoja yksi prosentti asunnoista. Tämän tulisi riittää

asumistason kohentamiseen

saneerauksilla.

Barometrissä luodaan

haaveita vielä paremmasta.

Aktiiviaikansa jo eläneille tämä unelmointi sallitaan, mutta

asukasbarometrillä ei tule

suunnata rakentamista taloudellisten tavoitteiden mukaan.

Asukasbarometri 2010 toteaa myös käytännön ristiriidat

perhetasolla.

Kun juna-aseman viereen on rakennettu uusi asuntolähiö kerrostaloineen, niin asukkaat eivät suinkaan kulje työpaikalleen junalla, vaan omalla

autollaan.

Samalla matkalla voidaan viedä lapset tarhaan tai

kouluun, käydä tullessa

kaupassa kantamatta muovikasseja ahtaassa junassa taikka kuljettaa kimppakyydissä

naapuri työpaikalle. Ajan säästö ja mukavuus ratkaisevat

kuljetustavan, ei juna- tai muu julkinen yhteys.

Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on tärkeä. Suuri hiilidioksidipäästöjen tuottaja, myös välillisesti on rakentamisen uustuotanto. Jokainen uusi asukas tuo mukanaan

peruskuorman päästöjä. Asuinrakentamisen keinoin tästä ei selvitä, puhumattakaan energiavaihtoehtojen valinnasta.

Asukasbarometri 2010 on

tilattu tutkimus perustelemaan ympäristölle ja nykyisille

asukkaille virheellistä yhdyskuntien rakentamislinjaa. Sen muuttaminen on edellytys sille, että lähes itsestään selvyyksiä sisältävää barometriä kannattaa

uusia.

OLLI PAASIVIRTA

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.

Avaa artikkelin PDF