UUTISTAUSTA Miksi Suomea pelotellaan?
Suomessa käydään vähän ja harvoin keskustelua Venäjän Suomeen suuntaamista informaatio- ja kyberoperaatioista.
Presidentti Sauli Niinistön viime viikolla koolle kutsumat Kultarannan keskustelut muodostivat tässä suhteessa myönteisen poikkeuksen. Julkisuudelta suljetussa työryhmässä näitä asioita pohdittiin pitkään ja hartaasti.
Venäjällä informaatiota pohditaan ja tutkitaan paljon.
Maassa on kuusi arvostettua tutkimuslaitosta, jotka kehittävät päätoimisesti informaatio-ja verkkosodan teoriaa, käsitteistöä ja menetelmiä. Tämän lisäksi informaatiosodankäynti on akateemisena oppiaineena yli 70 yliopistossa.
Maassa lienee myös koko joukko tutkimuslaitoksia, joita ei julkisista rekistereistä löydy.
Meille informaatiota on periaatteessa kolmenlaista: totuudellista, puutteellista tai
valheellista. Näin ei ole Venäjällä. Siellä informaatio mielletään aina aseeksi, jota voidaan käyttää hyökkäykseen tai puolustukseen, hyvään tai pahaan.
Kuinka vaarallista informaatio on, ja kenelle, riippuu sen tuottajan ja levittäjän tarkoitusperistä, ammattitaidosta ja käytössä olevista välineistä.
Vaarallista informaatio on siksi, että sitä on helppo tuottaa, se on halpaa, se ylittää valtioiden rajat ongelmitta, siihen on helppo päästä käsiksi ja sen ulottuvuudet ovat rajattomat. Sen avulla voidaan vahvistaa valtiota sisäisesti, lujittaa sen vaikutusvaltaa alueellisesti ja hankkia geopoliittista etua maailmanlaajuisesti.
Venäläisten oppikirjojen mukaan informaatioasetta käytetään aina informaatio-operaatioissa. Ne ulottuvat informaation manipuloinnista ja disinformaation levittämisestä aina tarpeellisten tietojen hankintaan lobbaamalla, kiristämällä, varastamalla tai vakoilemalla.
Kremlin nykyjohdon ympärillä vaikuttaa kaksi geopolitiikan koulukuntaa, joiden teorioissa informaatiosodalla on keskeinen rooli. Koulukuntia johtavat Suomessakin hiljan käynyt Aleksander Dugin sekä KGB:n kouluttama Igor Panarin.
Koulukunnilla on merkittäviä eroja. Yhteistä niille on käsitys, jonka mukaan maailmassa käydään jatkuvaa taistelua kahden ylivertaisen sivilisaation kesken. Ne ovat Yhdysvaltain johtama liberaalinen eli läntinen sivilisaatio, joka viime vuosisadalla tuhosi kaksi tärkeintä kilpailijaansa, kommunismin ja fasismin.
Toinen on Venäjän johtama euraasialainen sivilisaatio. Niiden välillä ei sovinto ole mahdollinen. Kummankin koulukunnan mukaan läntinen sivilisaatio on nyt tullut tiensä päähän ja sivilisaatioiden välisessä sodassa, joka on väistämätön, voittajaksi selviytyy Venäjän johtama liittokunta – Panarinin mukaan vuoteen 2020 mennessä.
Venäjällä kaikki tärkeimmät joukkoviestimet on alistettu palvelemaan maan ulkoisten ja sisäisten vihollisten torjumisen, sen etupiirin varmistamisen ja alueen laajentamisen päämääriä.
Sisäisistä vihollisista vaarallisimpina pidetään valtiosta riippumattomia kansalaisjärjestöjä sekä sosiaalista mediaa, jossa yhä on mahdollista esittää virallisesta ajattelusta poikkeavia näkemyksiä.
Venäjä ei voi kasvattaa geopoliittista etupiiriään ilman, että se muokkaa omille pyrkimyksilleen myötämielistä asenneilmastoa kaikissa naapurimaissaan. Siksi se, suhteellisen menestyksellisesti, väliin pelottelee ja väliin hyvittelee Suomea.
Tarkoituksena on irrottaa Suomi rappeutuneesta läntisestä arvoyhteisöstä ja tarjota sille uusi koti sivilisaatioiden sodan tuloksena syntyvässä, Venäjän ympärille rakentuvassa Kolmannessa imperiumissa, josta erityisesti Dugin unelmoi.
Voi hyvin olettaa, että tässä tarkoituksessa viidettä kolonnaa rakennetaan myös Suomessa. Keitä siihen kuuluu, pitäisikö siitä olla huolissaan, valvooko kukaan? Sitä en tiedä, mutta siitä olen varma, että useimmat tavalliset suomalaiset ovat tästä kaikesta täysin tietämättömiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
