Kylätoiminnan valtionapu turvattava

Hallituksen esityksessä vuoden 2016 budjetiksi esitetään Suomen Kylätoiminta ry:n valtionavuksi 400 000 euroa. Tämä merkitsee 64 prosentin leikkausta verrattuna kuluvan vuoden valtionapuun. Kun aiemmalla 1,1 miljoonan euron valtionavulla kyettiin rahoittamaan noin puolet maakunnallisten kyläasiamiesten palkoista sekä ylläpitämään kevyintä mahdollisinta keskustoimistoa, olisi budjettiesitys kylien ja kylätoiminnan kannalta suoranainen katastrofi.

Kylätoiminnan 64 prosentin leikkausprosenttia voi verrata 4H:n vastaavaan, joka budjettikirjan mukaan olisi 20,5 prosenttia tason ollessa 3,3 miljoonaa euroa. Vastaavasti esimerkiksi Marttojen valtionavun leikkausprosentti kuuluu olevan 13 prosenttia.

Vaikuttaa siltä, että maaseudun laajin, mutta samalla nuorin kansalaisjärjestö kärsisi eniten siitä, että se on verraten myöhään päässyt valtionavun piiriin. Kylätoimintaliikkeellä ei ole kerättyä varallisuutta eikä luonteensa vuoksi mahdollisuutta tuottaa merkittäviä määriä omatoimisia tuottoja.

Suomessa on yli 4000 kylää, joista yli 3100 on rekisteröitynyt kyläyhdistykseksi. Kylätoimintaliike ylläpitää juuri sitä näköalaa ja sitä toimintaa, joka tekee syöttöjä maaseutua kehittäviksi Leader-hankkeiksi. Puhtaasti taloudellisena faktana voi esittää, että kylätoiminnan valtioapu 60-kertaistuu, kun sille lasketaan yleishyödyllisen työn euroarvo.

Suuresti ihmettelisin, jos keskustajohtoinen hallitus jäisi historiaan sinä hallituksena, joka ei ymmärtänyt modernin maaseudun suurinta kansanliikettä ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Mutta näillä päätöksillä tämä järjenvastainen johtopäätös olisi totta. Se olisi myös karmea viesti meille kaikille, jotka olemme valinneet maalla asumisen elämänmuodoksemme.

Ehkä ajatuksena on, että tämä asia hoidetaan niin sanottujen joululahjarahojen avulla. Se on näissä oloissa aivan välttämätöntä. Näin on ennenkin tapahtunut. Mutta kuinka monena vuonna kannattaa järjestön toimivan johdon ja kansanedustajien käyttää aikaa tällaisen selvän asian käsittelyyn? Jos vuodesta toiseen jonkun järjestön asiaa hoidetaan tällä kikalla, eikö se jo ole hirressä roikottamista? Uhkana on, että hyvä asia happanee ja muuttuu vastenmieliseksi.

Kummastelen myös sitä, että Keskusta käyttää poliittista pääomaansa tässä asiassa vuodesta toiseen joululahjarahoista sopimiseen. Kylätoiminnan valtionapu on yksinkertaisesti niitä asioita, joka on hoidettava pysyvästi ja kerralla kuntoon. Seuraava tilanne tulee elokuussa 2016, edellyttäen että Suomen Kylätoiminta ry jaksaa kiduttavan tilanteen yli.

Toisaalta pysyvä kirjaus siitä, että kylätoiminnan valtionavun

tasoksi päätetään tästedes 2,4 miljoonaa euroa vuodessa, takaisi yhden kyläasiamiehen jokaiseen maakuntaan, neljän hengen keskustoimiston ja oman lehden. Tämän suuremmasta asiasta ei ole kyse. Kaiketi tällainen hoituu, jos tahtoa on?

Juha Kuisma

Lempäälä

Avaa artikkelin PDF