Teille on... mutta minä sanon
Oppi oikeasta ja väärästä ei ole koskaan ollut mikään yksinkertainen asia esitettäväksi. Asiathan tahtovat olla aina enemmän tai vähemmän suhteellisia – vaikkapa ajan, paikan, tilanteen tai motiivin osalta. Se mikä yhtäällä on ehdottoman oikein, onkin toisaalla vakavasti väärin.
Esimerkiksi voisimme ottaa vaikkapa periaatteen – kukin hoitakoon vain omat asiansa. Onnettomuuspaikalle ensiksi sattuvan on velvollisuus lainkin mukaan hoitaa muutakin kuin omia asioitaan.
Ensi sunnuntain kirkollinen aihe on ”Rakkauden laki”. Nasaretin Mestari opettikin ennen muuta rakkauden periaatteiden mukaista toimintaa arjessa ja elämässä. Hänen perimmäinen motiivinsa oli tulla kertomaan sanoin ja teoin ihmisiä ehdoitta rakastavasta Jumalasta.
Rakkaus ei tee koskaan vain sitä mitä pitää tehdä, vaan kaiken voitavansa toisen ihmisen hyväksi. Sunnuntain evankeliumi on vuorisaarnan katkelma, jossa Jeesus antaa uuden tulkinnan viidenteen ja kuudenteen käskyyn.
Vuorisaarnan jyrkät antiteesit, vastakkainasettelut ”teille on opetettu, mutta minä sanon teille” ovat kirkon historian aikana saaneet monenlaista huomiota osakseen.
Jeesuksen uutta tulkintaa kahdesta keskeisestä arkielämän käskystä ei ole tarkoitettu lähimmäisen orjuuttamiseen tai syyllistämiseen, vaan kollektiivisen keskenkasvuisuutemme osoittamiseen.
Kukaan täysijärkinen ei voi väittää olevansa viaton näiden kahden ultrateroitetun käskyn edessä.
Käskyt saattavat kuulostaa joskus negatiivisilta, silloin ne kannattaa kääntää positiiviselle puolelle, lupauksiksi. Viides ja kuudes käsky kuuluvat lupauksina: Saat elää mitään pelkäämättä ja saat pitää rakkaimpasi rauhassa.
Kuinka lupaavia asioita käskyihin kätkeytyykään. Oikean elämän luovuttamattomia ainesosasia. Kuinka alhaisia me kaikki olemmekaan, kun pieninä palasina nakerramme toistemme elämää ja onnea. Jeesus osoittaa ihmistä ymmärtäen, että teot ovat kuin lumipalloja. Vihastumisella ja tapolla on sama alkulähde, ero on vain aste-ero.
Jouduin kerran tilanteeseen, jossa tuttu mies oli lyönyt läheistään kohtalokkain seurauksin. Työkaverit katsoivat pappia ja odottivat vastausta – mitä sanot? Totesin, että eikö me kaikki olla joskus läpsäisty läheistämme – tämä kaveri löi lujempaa.
Selitys ei käy lain edessä, lyöjä joutui lusimaan, mutta työporukassa synti sai kollektiivista koskettavuutta.
Meidät on kutsuttu rakkauden lain todeksieläjiksi. Pyrkiessään siihen kristityn on oltava valmis luopumaan tilanteen vaatiessa myös omista oikeuksistaan lähimmäisen rakkauden toteutumiseksi.
Me emme voi useinkaan perua tai korjata pahoja tekojamme, mutta Kristus voi antaa anteeksi. Tässä kohden on evankeliumin ydin. Mikään, mitä ihmisenkokoisin käsin tehdään, ei ole mahdotonta Kristuksen syyttömästi lävistetyille käsille.
Usko tekee kaiken mahdolliseksi. Rakkaus saa onnistumaan. Kiitollisuus saa vähänkin riittämään... mutta ainoastaan armo voi tehdä taivaan omaksi – viattomaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
