VIERASKOLUMNI Mikä sinun hintasi on?
Suomi on kesäviikkoina kuhissut kirkkoministeri Päivi Räsäsen (kd.) puheista. Uskon ja politiikan tämänkertainen sotku syntyi ministerin arvioidessa Raamatun ohittavan säädetyt lait ristiriitaisissa eettisissä tilanteissa.
Kansa on äänestänyt jaloillaan Räsäsen naputellessa nauloja kansankirkon kirstunkanteen.
Usko ja moraali ovat perusasioita maailman rakentamisessa, mutta huomioni on nyt kokonaan toisaalla. Olen lukenut 399-sivuisen kirjan, jonka nimi on Markkinat ja demokratia. Sen on kirjoittanut Björn Wahlroos.
Aivan aluksi haluan sanoa, että teoksella on näennäinen yhteys Volter Kilven kuuluun Alastalon saliin. Molemmat ovat pitkäveteisiä, tapahtumaköyhiä, suuruudenhulluja kirjoja, jotka on kuitenkin kirjoitettu varsin sujuvasti, jopa kiehtovasti. Kumpaankaan ei tule varsinaista intohimoa, mutta kesken ei sovi jättää.
Nallen kirjasta tuskin muodostuu arvostettua klassikkoa, jonka pohjalta myöhemmin organisoidaan kulttuuriviikkoja Salossa.
Wahlroosin yritys on mahtipontinen. Kirja ei ole vain katsaus tekijänsä lukeneisuuteen vaan omakohtainen yritys maailmanselitykseksi, jonka keskeinen oppi on vapaa markkinatalous. Kysymys on siis tässäkin sanasta, joka käy kaiken edelle, ja kädestä, joka näkymättä ohjailee ihmisten välistä elämää.
Kirjan keskeinen viesti on se, että hyödykkeiden tuotanto ja vaihdanta, jota taloudeksi kutsutaan, kaipaa mahdollisimman vähän jos ollenkaan ulkopuolisen puuttumista.
Jos tämä pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, lainaisin kirjastakin löytyvää kysymystä: mikä sinun hintasi on? Wahlroosin kirjassa ei punnita hyvän ja pahan välistä eroa. Sitäkin runsaammin kirjoittaja pohtii kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa, korkoa, pääoman muodostusta, valuuttakurssien arvostusta, arbitraasia ja toisen neljänneksen suhdannenotkahduksen taustaoletuksia. Wahlroosille raha ei ole renki eikä isäntä vaan päämäärä.
Entisen professorin tarmolla ja taidolla kirjoittaja käy läpi länsimaisen ja vähän itämaisenkin hallinnon rakenteita kautta aikojen. Wahlroosin vapauden teesi löytää vahvistusta porvari- ja talonpoikaissäätyjen käyttäytymisestä, eikä kannata edes mainita, mitä hän ajattelee nyt suunnitelmataloudesta. Sanaa kulttuuri tai sivistys en muista kirjasta löytäneeni, ainakaan itseisarvona, mutta muistini saattaa olla valikoiva, ehkä asenteenikin.
Kirja ajautuu lopulta nykyiseen maailmanlaajuiseen finanssikriisiin ja käsittelee sitäkin perusteellisesti. Järjestelmän lähes täydellinen pettäminen pääsee kuitenkin yllättävän vähällä. Wahlroosin sankari on Milton Friedman, ja konnan osassahan ovat jo luontevasti pahat poliitikot (hyviähän ei olekaan). Wahlroos on käyttänyt miltei kolmesataa sivua riisuttua valtiota kehuessaan mutta kaipaa hädän hetkellä tarmokkaita poliittisia toimia. Sitähän keskuspankkioperaatiot ovat, vaikka niistä ei parlamenteissa päätetäkään.
Wahlroos puhuu paljon ihmisen hinnasta mutta vähän hänen arvostaan. Tätä kirjaa ei kannata lukea huvikseen vaan ihan oppimismielessä.
Pitäähän sitä tietää, miten vihollinen ajattelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
