Kodin radonkannattaa tutkia
Radonkaasu aiheuttaa Suomessa arviolta 300 keuhkosyöpää vuodessa. Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka pääsee huoneilmaan talon alla olevasta maaperästä.
Sisäilmaan radonkaasu pääsee perustuksissa olevien rakojen kautta erityisesti lämmityskaudella. Silloin asunnon alipaine, joka imee radonpitoista ilmaa sisälle, on suurimmillaan ison ulko- ja sisälämpötilojen eron takia.
Ainoa tapa selvittää asunnon radonpitoisuus on tehdä mittaus. Mittaus kannattaa tehdä nyt, sillä radonmittauskausi alkoi marraskuun alussa ja jatkuu huhtikuun loppuun.
Säteilyturvakeskus STUK suosittelee, että radon mitataan kaikissa pientaloissa, rivitaloasunnoissa ja kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä. Uudet talot on rakennettava niin, että radonpitoisuus on alle 200 becquereliä kuutiometrissä.
Vaikka radonpitoisuus olisi alle enimmäisarvon, ei keuhkosyöpäriski ole aivan olematon. Taloa korjatessa kannattaakin pyrkiä mahdollisimman pieneen pitoisuuteen.
Jos asunnon radonpitoisuus osoittautuu mittauksessa korkeaksi, voidaan sitä alentaa kohtuullisin kustannuksin.
Omatoiminen korjaaja selviää radonremontista keskimäärin 500 eurolla.
Avaimet käteen -periaatteella korjaaminen maksaa keskimäärin 2 300 euroa.
Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto.
STUKin www.stuk.fi-sivuilla on ilmainen radonkorjausopas. Sivuilla on myös runsaasti muuta radoniin liittyvää tietoa.
Säteilyturvakeskus on mitannut radonpitoisuuden tähän mennessä 113 000 pientaloasunnossa.
Asuntojen suurimmat todetut radonpitoisuudet ovat olleet yli 30 000 becquereliä kuutiometrissä koko vuoden keskiarvona.
Hetkellisesti asuin- tai työtiloissa on mitattu jopa 100 000 becquereliä kuutiometrissä ylittäviä radonpitoisuuksia.
Eniten enimmäisarvojen ylityksiä esiintyy Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla, Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä sekä entisen Itä-Uudenmaan maakunnassa.
Radonpitoisuudet ovat suurimpia läpäisevillä soraharjuilla ja pienimpiä tiiviillä savimailla. Lisäksi rakennustapa vaikuttaa radonpitoisuuteen.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
