Analyysi: USA:n Naton ja EU:n kasvava yhtenäisyys herättää toivoa, mutta Putinin epätoivoinen vastareaktio voi olla kohtalokas
Jokainen, sinko, tykki ja aseostoihin tarkoitettu rahasalkku, joka toimitetaan Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneeseen Ukrainaan, voidaan Kremlissä tulkita aggressioksi.
Presidentti Vladimir Putin tapasi sunnuntaina maan asevoimien johtoa ja määräsi ydinasejoukot hälytystilaan. Kuva: Alexei Nikolsky / LehtikuvaToiveikkuus on perusteltua. Venäjän hyökkäystä edeltäneen neuvotteluvaiheen hapuilu on vaihtunut poikkeukselliseen päättäväisyyteen.
Se länsi, jota on viime vuosina yrmitty eri tahoilta hajalle hyvällä menestyksellä, ei pitkään aikaa ole näyttänyt näin yhtenäiseltä.
Konkreettisia vaikuttavia vastatoimia tulee nyt hengästyttävällä vauhdilla. Pyhiksi paalutettuja periaatteita heitetään liukuhihnalta romukoppaan.
Euroopan unioni irrottaa erillisestä viiden miljardin euron rauhanrahastostaan 500 miljoonaa, jolla rahoitetaan aseiden ostoa ja vientiä Ukrainaan.
Summa ei vielä päätä huimaa, kun sen on kasannut 27 maan vauras unioni. Toisaalta koskaan aikaisemmin EU ei ole rahoittanut hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan aseostoja.
Myös Suomen hallitus on liittymässä asevientirintamaan. Vähän enemmän jarrutellen kuin muut, mutta on.
Samaan aikaan EU-maissa ja myös Brysselissä herätellään keskustelua pikakaistasta Ukrainan EU-jäsenyydelle.
Se ei tietenkään toteudu hetkessä mitään pikakaistaa pitkin. Ei varsinkaan nyt, mutta keskustelu osoittaa, että kaikkea yritetään ankarasti.
USA:n, EU:n ja Britannian yhteiset talouspakotteet pakottavat Venäjän taloudellisesti polvilleen. Maan keskuspankin yli 600 miljardin dollarin valuuttareservit jäädytetään ja useita rahoituslaitoksia suljetaan kansainvälisen maksuliikenteen ulkopuolelle.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Esimerkkejä konkreettisesta solidaarisuudesta ja purevista boikoteista on paljon.
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että sota on hitsannut vapaata maailmaa yhteen hyvin poikkeuksellisella tavalla.
MT:n lähteet EU:n komissiossa kertovat, että yhteydenpito presidentti Joe Bidenin hallintoon on erittäin tiivistä. Vastaava ei ole nähty vuosiin.
Aloite Ukrainan sotaan ja Venäjän vastaisiin toimiin liittyvistä konsultaatioista tulee kuulemma lähes poikkeuksetta Washingtonista.
Niille, jotka yrittivät Brysselissä ja muissa EU-pääkaupungeissa nyrkit savessa saada Donald Trumpin hallinnon kanssa jotain aikaan, tämä kaikki tuntuu suorastaan taivaalliselta.
Myös EU:n sisällä lähimenneisyyden pahimmat hankaukset on hetkeksi unohdettu. Ukrainasta pakenevien satojen tuhansien auttaminen toimii esimerkillisesti. Hyvä niin.
Tosin kun muistetaan, minkälaista arvotonta riitelyä vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen nähtiin, tähän akuuttiin aukottomaan solidaarisuuteen tulee ikävä sivumaku.
Muutenkin kaikki edellä esitelty erinomainen hyvä muuttuu nopeasti hälyttävän huonoksi, jos presidentti Vladimir Putin esikuntineen reagoi yhteen hitsautuneen lännen toimenpiteisiin epätoivoisesti.
Koko ajan on hyvä pitää mielessä Kremlin isännän hyytävä varoitus, kun hyökkäys Ukrainaan alkoi 24. helmikuuta.
"Jokaisen, joka tuntee kiusausta sekaantua käynnissä oleviin tapahtumiin tai astua Venäjän tielle, on syytä tietää, että Venäjän vastaus on välitön ja johtaa seurauksiin, jollaisia ei ole aiemmin historiassa koettu", Putin uhosi.
Tämä oli käytännössä suora uhkaus käyttää ydinaseita. Sunnuntaina Venäjän johtaja vetosi Nato-maiden johtajien aggressiivisiin lausuntoihin ja määräsi maansa ydinasejoukot hälytystilaan.
Nyt kysymys, valitettavan pelottava sellainen, kuuluu: Mikä Putinin mielestä on liian aggressiivinen lausunto tai toimenpide?
Koska hienosti yhteen hitsautunut länsi hänen mielestään "sekaantuu käynnissä oleviin tapahtumiin ja astuu Venäjän tielle"?
Toivottavasti kaikille on nyt viime vuosien ja erityisesti viime kuukausien perusteella selvää, että Putin pelaa aina vain omilla pelisäännöillään. Rehellisyys on hänelle hyvin liukuva käsite.
Jokainen Ukrainaan toimitettu tykki ja jokainen ukrainalaisille aseostoja varten lähetetty rahasalkku voidaan Kremlissä tulkita "aggressiiviseksi toimenpiteeksi".
Ja tulkinta, kun sen tekee epätoivoinen nurkkaan ajettu diktaattori, voi johtaa kammottaviin seurauksiin – jopa ydinaseiskuun.
Päättömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneet ukrainalaiset puolustavat presidentti Volodymyr Zelenskyin johdolla vapauttaan ja maansa itsenäisyyttä urheasti. He ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen.
Sitä pitää antaa Putinin uhittelusta huolimatta. Se on vapaan maailman velvollisuus.
Lännen johtajat Washingtonista Brysselin kautta Helsinkiin tietävät tämän. Samaan aikaan myös tiedostetaan Ukrainan tukemiseen liittyvät haasteet.
Kaikki mahdollinen pitäisi tehdä, jotta ukrainalaisia ei jyrättäisi ja toisaalta kaikin keinoin pitäisi varmistaa, ettei sota ei leviäisi Ukrainan rajojen ulkopuolelle ja muuttuisi kolmanneksi maailmansodaksi.
Juuri nyt tämän yhtälön ratkaiseminen näyttää lähes mahdottomalta tai ainakin erittäin vaikealta. Sodan aloittaneelle Putinille ei ole tarjolla hyviä vetäytymisvaihtoehtoja, vaikka niitä varmasti mietitään kuumeisesti kaikilla mahdollisilla tahoilla.
Ukrainan ja Venäjän edustajien käynnistämät neuvottelut ovat pieni valonpilkahdus tässä synkkyydessä. Nopeita tuloksia ei kuitenkaan kannata odottaa, jos ylipäätään kannattaa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
