Variksenmarjasta löytyi sairaalabakteereja nitistävä proteiini – nyt sitä valjastetaan taltuttamaan myös lehmien utaretulehduksia

Alkuperäisessä kasvien tutkimuksessa kartoitettiin myös kanervaa ja suopursua, mutta kiinnostavin löydös tehtiin variksenmarjan varvusta. Kuva: Kimmo Taskinen

Tieteisfilmeissä mystiset professorit kahlaavat viidakoissa etsimässä tuntemattomista kasveista ihmeitä tekeviä aineita. Käänteentekeviä löytöjä varten ei kuitenkaan tarvitse välttämättä matkustaa sademetsään.

Oulun yliopiston dosentin Anna Maria Pirttilän tutkimusryhmässä selvitettiin, millaisia lääkinnällisesti hyödyllisiä yhdisteitä paikallisista kasvilajeista voisi löytyä. Samalla kehitettiin uusia tutkimusmenetelmiä. Yllättäen variksenmarjasta löytyi proteiinin pätkä eli peptidi, joka pystyy tappamaan bakteereja. Peptidi löydettiin vuonna 2010.

Jo useiden vuosien ajan löydöstä on valjastettu taisteluun sairaalabakteereja vastaan. Sairaaloissa muhiviin superbakteereihin kuten MRSA:han eivät tavanomaiset antibiootit pure. Peptidien avulla kehitetään antibakteerista päällystettä, jota voitaisiin käyttää sairaaloiden katetreissa, intubaatioputkissa ja implanteissa.

Löydöksestä saattaa koitua iso apu myös lypsylehmille, joilla utaretulehdus on tyypillinen terveysongelma.

"Tutkimme tulehduksilta suojaavan peptidin hyödyntämistä vedinkastoaineessa Hyvää karjalle -hankkeessa", kertoo tutkimuspäällikkö Pekka Kilpeläinen Oulun yliopiston Kajaanissa toimivasta Mittaustekniikan yksiköstä.

Idea antibakteerisen löydöksen soveltamisesta lypsykarjan hoitoon tuli paikalliselta maanviljelijältä. Hän kuuluu yksikön toisen maatalousaiheisen hankkeen, Älyrehun, innovaatioryhmään. Älyrehu ja Hyvää karjalle ovat maatalouden valtakunnallisia innovaatiokumppanuus- eli EIP-hankkeita, joissa tärkeässä osassa on alkutuottajien ja tutkijoiden yhteistyö.

Tutkimustulokset ovat lupaavia.

"Olemme jo tehneet laboratoriotutkimuksia tavallisimmista utaretulehduksia aiheuttavista bakteereista ja kokeilleet, tehoavatko peptidit. Tulos on, että ne tehoavat erittäin hyvin. Niiden teho on hyvin lähellä antibioottien tehoa", Kilpeläinen sanoo.

Ennen kuin tuote on valmis, pitää monta asiaa vielä selvittää. Miten aine säilyy ja millaisessa muodossa se toimisi parhaiten? Miten se toimii keinoiholla? Vaikuttavatko navettaolosuhteet sen käyttökelpoisuuteen?

Vaikuttavalle aineelle tarvitaan hyväksyntä ja rekisteröinti, ja se prosessi on pitkä. Etenemistä helpottaa se, että kyseessä ei ole lääke vaan utareiden arkihoitoon liittyvä tuote. Tosin sitäkään ei vielä tiedetä, sopiiko tuote parhaiten jatkuvaan käyttöön vai kohdennetusti esimerkiksi epidemioiden tai sitkeiden tulehdusten taltuttamiseen.

"Tuotteen koostumus voisi olla meillä ensi vuoden loppupuolella selvillä. Sen jälkeen tarvitsemme hyväksymisprosessia varten jonkun ison yrityksen kumppaniksi."

Mutta miten juuri variksenmarja valikoitui aikanaan tutkimuskohteeksi?

"Marjoja tutkitaan sen vuoksi, että niitä kasvaa Suomessa paljon ja ne ovat alihyödynnettyjä", Kilpeläinen sanoo.

Hän korostaa, että löydetty peptidi ei ollut kasvin marjassa vaan varvussa. Vaikka antibakteerisista tuotteista tulisi aikanaan myyntihittejä, itse kasvia ei niiden valmistukseen tarvita.

"Peptidit valmistetaan keinotekoisesti. Näin tehdään myös antibioottien tuotannossa, vaikka ne alun perin ovat useimmiten sienistä ja homeista peräisin."