Miltä tuntuu, Anu Penttinen?
KOMMENTTI
Arvostan erittäin paljon suomalaisyritysten vahtikoiran, Finnwatchin, työtä. Syksyn mittaan se on kertonut meille muun muassa ihmis- ja eläinoikeuksista viisveisaavista kuntapäättäjistä ja suomalaismarkettien orjatyönä puristetuista ananasmehuista.
Toinen kysymys sitten on, mitä raporteista seuraa.
Hyvän kuvan siitä saa vaikka selailemalla Ylen uutisten nettisivuilla käytävää keskustelua Marimekon ja Iittalan tuotteista. Tiistaina uudelleen vilkastunut keskustelu alkoi itse asiassa jo elokuussa, kun Yle esitti ohjelman suomalaisiksi miellettyjen tuotteiden todellisesta alkuperästä.
Esimerkiksi nimimerkki Lainaa vain toteaa, että ostetaan mieluummin rehellistä ulkomaista.
Aivan samaan lopputulokseen pääsevät myös eläinaktivistit esitellessään kauhukuvagallerioitaan suomalaisilta kotieläintiloilta. Lukemattomia kertoja olen nähnyt ja kuullut, miten ihmiset vannovat ostavansa tästä lähtien vain tanskalaista sianlihaa.
Sekö sitten on hyvä? Ostetaan sellaista, jonka alkuperää emme varmasti tunne ja jonka tuotantotapoihin emme edes voi vaikuttaa?
Nyt olisi ensisijaisen tärkeää puhdistaa oma pesä.
Siinä pallon voisi ensimmäiseksi heittää Oiva Toikalle ja Anu Penttiselle. Millaisessa hikipajassa he haluavat nimellään signeeratun tuotteen syntyvän?
Ainakin minulla pitäisi tällä viikolla kiirettä.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
