Kuolinpesien määräaika kehittäisi metsänomistusrakennetta

Antti Raatikainen Kuolinpesän jakaminen kohentaa metsän hoidon tasoa. Kuolinpesät ovat passiivisia metsän hoidossa ja käytössä, Tomi Salo kirjoittaa. Kuva: Viestilehtien arkisto

Maaseudun Tulevaisuudessa kirjoitettiin 9.9.2013, että metsää omistaville kuolinpesille pitäisi asettaa lyhyt määräaika, jonka jälkeen ne pitäisi purkaa. Esitys on erittäin kannatettava ja se kehittäisi merkittävästi metsänomistusrakennetta Suomessa.

Kuolinpesät ovat tutkimusten mukaan muita omistajia passiivisempia metsien hoidossa ja käytössä. Syynä tähän on päätösten yksimielisyysvaatimus ja se, että käytännössä jonkun osakkaista tulisi kantaa toisia suurempi työpanos yhteiseksi hyväksi.

Vaikka kuolinpesä on luonteeltaan tilapäinen omistusmuoto, monet niistä ovat jääneet selvittämättä. Joistakin on saattanut muodostua useamman sukupolven kuolinpesä, jolloin omistajien määrä on moninkertaistunut ja päätöskyky lähes halvaantunut.

Kuolinpesien purkaminen neuvonnan ja ohjauksen keinoilla ei ole edennyt, joten tarvitaan sääntely, joka ohjaa toimimaan tietyn määräajan kuluessa. Ruotsissa vastaava keino on ollut jo pitkään käytössä ja se on osoittautunut toimivaksi.

Asiaa on edistettävä nopealla aikataululla. Määräajan asettamisen lisäksi on määriteltävä vastuullinen toimija, joka toteuttaisi ja ohjaisi kuolinpesien toimintaa käytännössä. Kuolinpesien omistuksessa olevien metsien siirtyminen aktiivisen metsätalouden piiriin on koko metsäsektorin yhteinen etu ja parantaa Suomen mahdollisuuksia menestyä metsäteollisuustuotteiden kansainvälisessä kilpailussa.

Tomi Salo

metsäjohtaja

Metsäteollisuus ry

Avaa artikkelin PDF