Teatterimainen näyttelykertoo omapäisestä teollistajasta
Akseli Gallen-Kallela joutui epämieluisaan työhön, Serlachiuksen tyttären Sissin muotokuvan maalaajaksi. Janne Nousiainen Kuva: Viestilehtien arkistoMÄNTTÄ-VILPPULA (MT)
Mäntän Serlachius-museoiden Gustafin uusi Paperiperkele-näyttely kuljettaa katsojan halki Mäntän tehtaiden perustajan, Gustaf Adolf Serlachiuksen, vaiheikkaan elämän.
Perinteisiin, katso ja lue lisää -tyylisiin näyttelyihin tottuneen Paperiperkele yllättää. Päähenkilön elämä avautuu täällä ennen kaikkea ääneen näyteltynä.
Kävijä saa kuulokkeet korvilleen ja kiertää hämäriä huoneita, joissa seisoo aidon kokoisia ihmishahmoja. Kun nukkeja lähestyy, nämä puhkeavat puhumaan – jopa keskenään väitellen, kun aihetta on.
Kävijän sijainnin tunnistukseen perustuva äänikerronta on museoissa ulkomailla yleistynyt, mutta Suomessa se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä.
”Museoon ’tiedon temppelinä’ liittyy ongelmia. Moni ei jaksa lukea niin paljon. Tämä on melkein äärirajoille viety kokeilu siitä, miten dramatisoidaan näyttely”, kertoo Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.
Kiivaan G.A. Serlachiuksen lisäksi ääneen pääsevät esimerkiksi hänen entinen ystävänsä ja kilpailijansa Fredrik Idestam, vaimo Alice, Mäntän työväki sekä muotokuvamaalariksi pakotettu, tympääntynyt Akseli Gallen-Kallela.
Patruunan tarina kulkee käsi kädessä yhtiön tapahtumien kanssa. Mielialat muuttuvat suhdanteiden mukaan. Tulipalo, joka tuhoaa kaiken, pistää vauhtia jälleenrakennukseen.
Viimeisessä huoneessa tyhjästä synnytetty sukuyhtiö siirtyy veljenpoika Göstan hoitoon. Raotetun ikkunaverhon välistä pilkottaa nykyisin Metsä Groupille kuuluva tehdas.
Paperiperkeleen sisältö perustuu Teemu Keskisarjan Serlachius-elämäkertaan Vihreän kullan kirous. Näyttelyn hahmojen vuorosanat ovat kirjailija Sami Parkkisen käsialaa.
Sivosen mukaan Keskisarja toi tutkimuksessaan uutta tietoa erityisesti Serlachiuksen luonteenpiirteistä ja suhteista perhe- ja muussa yksityiselämässä.
Keskisarjan teoksen pohjalta ryhdyttiin tekemään kahta dramatisointia yhtäaikaa toisistaan riippumatta. Helsingin kaupunginteatterissa on esitetty Metsäperkele-näytelmää maaliskuusta lähtien, Paperiperkele avattiin toukokuussa.
Molempien tekijöitä lienee kiehtonut tuoreen kirjan kautta paljastunut voimakas ihminen ja tämän vuoristorataa muistuttava elämäntarina.
”Serlachius oli hurja äijä, josta sai helposti ihmisiä kiinnostavan tarinan”, Sivonen toteaa.
Saatuaan toistensa tekemisestä tiedon kulttuurilaitokset ovat ryhtyneet yhteistyöhön. Helsingin teatterikävijä saa samalla lipun Mäntän museoon.
Paperiperkele saa olla paikoillaan pitkään. Se korvaa Gustaf-museon aiemman, vuonna 2003 avatun perusnäyttelyn, joka kertoi Serlachius-yhtiön historiasta.
”Se oli tietoa välittävä ja tiedekeskusten tapaan vuorovaikutteinen näyttely. Nyt ollaan sukellettu inhimillisesti kiinnostavaan.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
