"Useimmissa tapauksissa tartuttaja pystytään jäljittämään" – Tartuntajäljittäjät ovat Suomen koronastrategian avainhenkilöitä
Helsingissä työskentelee yli 100 koronavirustartuntoja jäljittävää henkilöä. Heidän työnsä ohella altistuneiden oma toiminta on erityisen tärkeää.
Koululääkäri Saara Heinänen ryhtyi koronaepidemian alettua tartuntajäljittäjäksi. Kuva: Jarno MelaEnnen koronaepidemian alkua helsinkiläinen Saara Heinänen työskenteli koululääkärinä yhdessätoista koulussa. Viruksen levitessä tarve tartuntaketjujen jäljittäjille kasvoi ja Heinänen siirtyi Kallion virastotaloon kaupungin epidemiologiseen yksikköön tartunnanjäljittäjäksi. Heinänen on tehnyt työtä nyt kaksi kuukautta, ja sanoo koronatilanteen olevan melko hyvin hallinnassa.
”Näppituntuma on, että useimmissa tapauksissa tartuttaja pystytään määrittämään ja tartuntaketjut saadaan selville.”
Helsingissä on tällä hetkellä selvästi eniten tartuntoja koko maassa. Kaupungilla onkin käytössään jo runsaat sata tartuntajäljittäjää. Joukossa on hoitoalan ammattilaisia, valmistuneita lääkäreitä ja lääketieteen kandidaatteja.
Heidän kouluttamisestaan ovat vastanneet kaupungin tartuntatautilääkärit, joiden tavallisiin työtehtäviin kuuluu muun muassa tartuntaketjujen jäljittäminen.
Tartuntajäljittäjien kouluttaminen kestää muutamasta päivästä viikkoon. Koulutuksen aikana käydään läpi sekä jäljitystyön käytäntöjä että tietoja viruksen tarttuvuudesta, leviämisestä ja esimerkiksi siitä, mitä karanteeni tarkoittaa.
”Nämä asiat täytyy ymmärtää hyvin, että ne voi selittää myös altistuneelle”, Heinänen kertoo.
Tartuntajäljittäjän työhön kuuluu paljon puhelimessa puhumista. Kun epidemiologinen yksikkö saa tiedon positiivisesta koronatestituloksesta, jäljittäjät alkavat selvittää mahdollisia altistuneita. Kartoituspuhelut saattavat kestää useita tunteja, sillä niissä käydään läpi kaikki henkilöt, jotka ovat voineet saada tartunnan.
”Käymme potilaan kanssa läpi altistuneet. Altistuneita ovat ihmiset, joiden kanssa tartunnan saanut on ollut kontaktissa yli 15 minuuttia ja alle kahden metrin turvavälillä tai kasvotusten tartuttavuusaikana, eli yksi päivä ennen oireiden alkua ja 14 päivää niiden alkamisen jälkeen.”
Myös esimerkiksi samassa koululuokassa tai työhuoneessa pitkään olleet voidaan tapauksen mukaan määritellä altistuneiksi, vaikka turvaväli olisi ollut riittävä.
Heinäsen mukaan useimmissa tapauksissa altistuneita on 2–5 ja he ovat tartunnan saaneelle jollain tavalla tuttuja. Joskus tartunnan saanut on saattanut käydä esimerkiksi ryhmäliikuntatunnilla, missä on tuntemattomia ihmisiä.
Silloin jäljittäjien täytyy hankkia altistuneiden yhteystietoja jotain muuta kautta kuin suoraan tartunnan saaneelta. Kaikille altistuneille kerrotaan mahdollisesta tartunnasta ja ohjeistetaan jäämään karanteeniin. Samalla varmistetaan, saako karanteenissa oleva ruokaa ja lääkkeitä. Tarvittaessa kaupungin sosiaalityö toimittaa karanteenissa olevalle tämän tarvitsemia elintarvikkeita.
Heinäsen mukaan ihmiset suhtautuvat pääosin hyvin saadessaan altistuksesta kertovan puhelun. Moni oireita saanut on ehtinyt jo kertoa niistä läheisilleen ja on jättäytynyt omatoimisesti eristyksiin.
”Osa on huolissaan työpaikkansa vuoksi. Näissä tilanteissa hänelle voidaan antaa karanteenipäätös, jolloin on oikeutettu Kelan maksamaan tartuntatautietuuteen.”
Vaikka moni on ehtinyt kertoa läheisilleen mahdollisesta sairastumisesta, Heinänen muistuttaa, että kenelläkään ei ole velvollisuutta tiedottaa omasta terveydentilastaan toisille ihmisille. Hän kuitenkin painottaa ihmisiä noudattamaan viranomaisilta saatuja ohjeita.
”Teemme hyvää työtä, mutta paljon riippuu siitä, miten karanteeniin määrätyt ihmiset toimivat. Nyt tarvitaan yhteisvastuullisuutta ja halua hidastaa tautia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
