Kohti vauraita kuntia
Muutokset kohti kehittyviä ja vauraita kuntia alkoivat jo 1960-luvulla.
Suomessa oli tehtävien ja valtionosuuksien mukaan viisi kuntamuotoa.
Taloudellisen tasa-arvon pahimmat ongelmat ovat olleet aina suurissa kaupungeissa. Ensimmäinen vääntö käytiin vanhojen kaupunkien erityisrasituksien poistamisesta. Eri vaiheiden jälkeen tuli siirtyminen yhteen kuntamuotoon. Viimeisenä kuntien kolmen etujärjestön yhdistäminen yhdeksi Suomen Kuntaliitoksi.
Tuloksena on ollut kulttuuri-,
taide- ja liikuntalaitosten, matkailurysien sekä kaupunkikuvarakentamisen ylivelkaannuttamia suuria kuntia, joissa palvelujen tuottaminen on kalliimpaa kuin pienissä ja keskikokoisissa kunnissa.
Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien, RKP:n naiset ja miehet, eduskunnassa, hallituksessa ja Kuntaliitossa sekä vitjakaulaiset pormestarit ja kaupunkien johtajat!
On tullut aika lunastaa ne lupaukset, jotka teitä edeltänyt
poliittinen ja aatteellinen sukupolvi on antanut pienten kuntien ja vähän suurempienkin kuntien aseman ja toimintamahdollisuuksien takaamiseksi.
Nämä lupaukset on annettu
silloin, kun Suomeen oli saatava yksi kuntamuoto ja kolme etujärjestöä oli yhdistettävä yhdeksi kuntien etua valvovaksi Kuntaliitoksi. Ennen yhdistymistä maalaiskunnissa oli epäilys, että uusi Kuntaliitto ei pysty kuntien tasapuoliseen edunvalvontaan.
Suurten tavoite saavutettiin hyvillä lupauksilla. On tullut aika lunastaa nuo lupaukset. Onko katetta, vai onko poliittinen lupaus kuin Juudaksen suudelma?
Kuntaliitto herätköön välinpitämättömyyden unesta ja hallitus kääntäköön kelkkansa kuntarakennesuunnitelmissa (70 vaurasta kuntaa). Eihän kyse ole pienten ja syrjäisten kuntien palvelujen turvaamisesta, vaan suurten kuntien kroonisen ongelman hoidosta vanhoin konstein.
Pekka Lindholm
ent. kunnanjohtaja Perho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
