Maaseudun alennustilako?
Elämänmeno muuttuu. Kyläkeskeisestä elämästä maaseutuvaltaisine elinkeinoineen on edetty yli maapallon kattaviin markkinointi- ja tietotulviin. Nokia-buumia pidettiin varmana valttina maailmalla. Siihen uskottiin, siihen satsattiin antaumuksella.
Eräs ystäväni uskalsi epäillä vuosia sitten Nokian romahtamista. Häntä pidettiin taantumuksellisena. Kaiken edistyksen nakertajana.
Nyt kun ajelee maaseudulla, ympärillä näkyy lohduttomia ilmiöitä – hoitamattomia pihapiirejä, autiotiloja, hoitamattomia peltoja. Eletään vaihetta, ettei millään maanannilla tunnu olevan arvoa. Mikään ei tunnu kannattavan.
Eduskunnassakin vatkataan hallitustasolla muitten maitten asioita. Ollaan kuin kuulovammaisia oman maan työttömyydelle. Ainoat kuulumiset ovat maaseutua kurjistavia toimenpiteitä – pakkokeinoin jos ei muuten.
Mammuttitautiako? Eikö vanhukset pidä hoitaa yhtälailla pienissä kunnissa kuin suurkunnissakin? Eivätkö palvelujen etäännyttämiset tuo vain lisäkustannuksia pitkine ajomatkoineen? Työntekijöille ainakin.
Vai onko tarkoituskin tehdä Suomesta metropolien mafia-alueita, joissa kaikki ongelmat tila-ahtauksineen ja muine ongelmineen vain paisuvat?
Tuntuu järkyttävältä katsella kuvia onnettomista laajennustyömaista kaupunkikortteleissa, kun maaseutumaisissa kunnissa olisivat jo valmiit tilat käytettävissä.
Terveyspalveluitten kaikkinainen saattaminen pyörien päälle ei ole lähestulkoonkaan kaikkien ulottuvilla olevaa palvelua. Tai jos onkin, asiakas maksaa itse pitenevät matkat, kukas muukaan. Ja jos taksien varaan joudutaan, tuovatko nämä kalliit ”bussisairaalat” säästöjä yhteiskunnalle?
Jotenkin tuntuu hallituksen toimenpiteet siltä, että kun näytetään, kuinka valtavasti touhutaan, niin silloin ollaan aikaansaavaa väkeä. Ovatko monetkaan näistä päättäjistä asuneet alueilla, missä laajassa Suomessa vielä asutaan, elikkä maaseudulla?
Eletään varmaan riskirajoilla kaikessa, kun työpaikoilta irtisanotaan väkeä satoja, ellei tuhansia päivittäin. Kuinka kauan tätä menoa voi jatkua? Eikö olisi jo aika suunnata tukea ja toimenpiteitä vaikkapa maaseudun kehittämiseen ja omavaraisen ruokahuollon turvaamiseen?
Ei taida tuosta EU:n avuksi huutamisesta juurikaan olla meille apua. Pikemminkin päinvastoin. Tuskin niitä maita Suomen asiat ja hyvinvoinnit kiinnostavat.
Ja vielä vähemmän pahoinvoinnit. Ainakaan, jos niistä ei edes kehdata siellä suihkuseurapiireissä mainitakaan!
Liisa Salmi (ps)
Pielavesi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
