Minimani pinnistelee vastavirtaan ilman omia merkkejä
Kuluttajat ostavat yhä enemmän paistopisteen lämpimäisiä, kertoo Minimanin toimitusjohtaja Heikki Tynjälä. juha harju Kuva: Viestilehtien arkistoSeinäjoki (MT)
Hypermarket-ketju Minimanilla ei ole omia tuotemerkkejä. Yksityinen kauppaketju keskittyy kilpailemaan päivittäistavaramarkkinoilla myymällä teollisuuden brändituotteita.
”Pienenä toimijana me uimme vastavirtaan”, perustelee toimitusjohtaja Heikki Tynjälä.
Linjaus on ymmärrettävä.
Asiakkaat haluavat ostaa paikallista ruokaa. Minimanille se tarkoittaa ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaalla elintarvikkeita valmistavien Atrian, Valion, Juustoportin ja Snellmanin tuotteita.
Moni asiakas työskentelee näissä yrityksissä tai toimittaa niille raaka-ainetta. Heille on tärkeää nähdä ”omia tuotteitaan” lähikaupan tiskissä.
Tynjälän mukaan Minimanin valikoimiin otetaan mielellään myös lähiseudun pienten elintarvikeyritysten tuotteita, mutta paikallisuus ei riitä myyntivaltiksi.
Joukosta on kyettävä erottautumaan, toimitusvarmuus on pystyttävä takaamaan ja yrittäjän on oltava itse valmis markkinoimaan tuotteitaan esimerkiksi maistatuksin.
Lopulta kuluttaja päättää pientuottajan kohtalosta. Jos tuote ei myy, se poistetaan valikoimista.
”Meillä on kolme arvolupausta asiakkaalle: asiointi on sujuvaa, kotimaisuus on arvossaan ja hinnat edullisia”, Tynjälä kertoo.
Valikoimissa olevista elintarvikkeista 80–90 prosenttia on kotimaisia. Toimitusjohtajan arvion mukaan niiden raaka-aineet ovat valtaosin suomalaisia.
Miten Minimani onnistuu yhdistämään kotimaisuuden arvostamisen ja edulliset hinnat?
”Tehostamalla toimintaa”, Tynjälä vastaa.
Ketju tinkii kustannuksistaan muun muassa niin, ettei omaa keskusvarastoa ole. Tavara kulkee pyörillä valmistajalta suoraan myymälöihin. Automaattijärjestelmä hallitsee tavaramääriä ja -liikennettä.
”Hypermarkettina olemme tehokkaimmillamme, pienemmillä myymälöillä emme pystyisi kilpailemaan.”
Isoja eroja kilpailijoihin Minimani ei tiukan kilpailun takia kykene ruokatiskien hintalappuihin vetämään.
”Kuluttaja arvostaa kotimaista mutta ei hinnalla millä hyvänsä.”
Ruuan tuottajat ovat kovistelleet kauppaa, jonka väitetään kahmaisevan leijonan osan ruuan hinnasta.
Tynjälä toistaa muidenkin kauppaketjun puolustuksen: kaupan laskennallinen osuus ei ole sama asia kuin summa, joka lopulta päätyy kauppiaan pussiin. Kauppa maksaa osuudestaan muun muassa kiinteitä kuluja, investointeja, palkkoja ja hävikkiä.
Keväisen pyttipannukampanjan ohessa tuottajajärjestöt MTK ja SLC esittivät kaupalle vaatimuksen suomalaisesta reilun kaupan merkistä.
Minimanin toimitusjohtaja taitaa olla ensimmäinen kaupan edustaja, joka ei suorilta tyrmää ehdotusta vaan kutsuu sitä hyväksi ajatukseksi.
Hän kuitenkin muistuttaa, ettei reilukaan ruoka saa maksaa mitä vaan.
”Sen näkee jo nyt (kansainvälisen) reilun kaupan järjestelmään kuuluvien tuotteiden kohdalla. Jos hintaero muihin repeää kovin suureksi, kysyntä tyrehtyy. Pitää tarkkaan miettiä, mikä on lisäarvon hinta.”
Esimerkki liian suuresta hintaerosta löytyy usein myös luomutuotteista.
Kyselyjen perusteella kuluttajat ovat hyvin halukkaita ostamaan luomua. Todelliset ostot eivät tätä halukkuutta vastaa. Hintaero tavanomaiseen nähden ratkaisee, Tynjälä sanoo.
Maija Ala-Siurua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
