lukenut mies ”Mie oon sellane karjalainen poika”
Lauri Kristian Relander (1883–1942) on presidenteistämme tuntemattomin ja maineeltaan epämääräisin. Oli korkea aika teettää virallinen elämäkerta yli 80 vuotta hänen toimikautensa jälkeen.
Relander oli taustaltaan kova maatalousmies, maalaisliiton eduskuntaryhmän ensimmäinen ylioppilas, ensimmäinen maisteri ja sitten ensimmäinen tohtori. Hän oli myös puolueensa ensimmäinen korkea virkanimitys, Viipurin läänin maaherra. Ei häntä presidentiksi pystymetsästä valittu, monihaaraisena kompromissina kyllä.
Uransa jyrkän käännepisteen nuori presidentti koki, kun hän kaiken kansan nähden Senaatintorilla onnitteli lakia ja kansanvaltaa uhmaavan äärioikeistolaisen lapuanliikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa. Oma puolue päätyi pienen epäröinnin jälkeen laillisuuslinjalle eikä asettanut Relanderia uudelleen ehdokkaaksi, vaikka tämä olisi ilmeisesti tullut valituksi.
Jälkimaailma muistaakin Relanderia perin oikeistolaisena, mitä hän ei ollut. Maanpuolustushenki ja kommunismin pitäminen rikollisuutena ei ajan yleisestä ilmapiiristä poikennut.
Hän nimitti maahan sosialidemokraattisen hallituksen vain muutama vuosi sisällissodan jälkeen. Monessa käänteessä hän tavoitteli SDP:n ja maalaisliiton hallitusta. Mutta kun tämä Suomen politiikan pitkäaikainen peruskuvio sitten toteutui, punamullasta korjasivat kunnian aivan toiset miehet.
Joka suuntaan hymyilevän, hieman lapsellisen karjalaispojan kompastukseksi koitui, että hänen aito kannatuksensa oli hyvin kapea. Leppymättömät viholliset, yliopistomiesten piskuinen edistyspuolue, entinen presidentti K. J. Ståhlberg ja Helsingin Sanomat pitivät huolen kokonaiskuvan tuhrimisesta vuosikymmeniä kuoleman jälkeen.
PEKKA ALAROTU
Erkki Vasara: Raskailta tuntuvat
askeleet. Lauri Kristian Relanderin elämäkerta. 830 sivua. WSOY.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
