Pysyvää on muotoaan hakeva hiekka
ANNE HÄNNINEN
Runoilija Anne Hänninen (syntynyt 1958) elää vahvaa luovaa kautta.
Kolmastoista kokoelma Hiekkaleijat on laaja ja kuvastoltaan omaääninen runsaudensarvi. Se vie lukijan matkalle, jolla silmät poimivat hiekkadyynejä, mantelipuita, kotiloita, hylkeitä, kulkukoiria, muistomerkkejä, sammakoita, nilviäisiä.
Samalla koko ajan ollaan tietoisia ykseydestä kaikkeuden kanssa maapallolla, jonka meriä kuu väsymättä heijaa kehdossaan.
Hiekka on runojen peruselementti. Siihen on hajonnut kaikki hauras ammoisilta ajoilta asti: ”Aika kiteissä, miljoonat vuodet; / muutama viilto kuoriloiden teristä.”
Runoilija kulkee helteistä rantaa ja kokee katoavaisuutensa: ”Tuskin erotun enää, ajatusviiva / hiekasta. / Väreilevää kuumuutta vasten / sokea liha sulaa.”
Hän katsoo hiekkaruusuja joita ”et voi poimia / etkä säilyttää”.
Luopumisen pakko on hyväksyttävä: ”Kuolema pyörittelee / sormenpäissään / joka karvaa, höyhentä, niveltä, / solua, silmää.”
Jokainen sekunti on jäähyväisiä, mutta runoilijaa se ei ahdista, hän ottaa voimansa sulautumalla muutoksen virtaan. Kun palataan alkuun, merenpohjien hylkyjen aikaa taemmas, aikaa ei enää mitata, on vain ”tilaa jossa kaikki virtaa / ja pysyy”.
Kautta kokoelman runoilija näyttää ihmisen ikuisuutta vasten, mutta myös vallan mikä meillä on toisiimme: ”merkitystä vailla oleva jo katseella rikotaan”.
Runojen naiset ovat odottajia, niin naimattomat tytöt kuin lesketkin.
Valintojen rajallisuudesta vapautuminen merkitsee loppua: ”Kaikki aikani puristunut / kuin hedelmän kivi; voin kivittää hajalle / ikkunan josta olen katsellut aina – / astun ulos kun aikaa ei ole enää. / Avoin tila, sylintäysi.”
Anne Hännistä ei voi sanoa helpoksi runoilijaksi, mutta hänen kielensä on tavattoman kaunista. Yksityiskohdat leimuavat hengästyttävää paloa.
Hiekkaleijat tarjoaa elämysmatkan, jossa tuttu sävyttyy uusilla merkityksillä.
Lukija on vapaa tulkitsemaan runot oman elämänsä ja ajattelunsa valossa, niin kuin runoilijakin: ”Valo lävistää veden, / kaikki on hopeaa takojaa varten.”
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Anne Hänninen:
Hiekkaleijat.
128 sivua. WSOY.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
