vierasyliö Kiusaamiseen puututtavanapakalla otteella
Koulut käynnistelevät syyslukukautta. Kaikille se ei ole kuitenkaan iloinen jälleennäkemisen paikka, vaan arviolta noin 15 prosentille maamme koululaisista se tarkoittaa ilkeilyn, naureskelun, vähättelyn tai fyysisen tönimisen ja pahoinpitelynkin kohteeksi joutumista.
Koulumaailmaan on tuotu erilaisia ehkäisemisohjelmia, kuten KiVa-koulu (kiusaamiseen vastainen toimenpideohjelma) ja KaKe-menetelmät (kasvatuskeskustelut), joilla pyritään torjumaan oppilaiden välistä kiusaamista. Näillä ohjelmilla – jotka perustuvat neuvotteluille, joissa ovat mukana ”nahistelleet” osapuolet, opettaja sekä vanhemmat – on saavutettu askeleita parempaan suuntaan.
Koululaiseksi oppiminen vie nykylapsilta yhä enemmän aikaa. Joillakin prosessi on vielä kesken yläkouluun siirryttäessä.
Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Valitettavasti osalta huoltajista puuttuu jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta lastensa kasvatuksessa. Se on ulkoistettu pahimmissa tapauksissa jo päiväkoti-iässä.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti kirjoitti kärkevästi (HS 11.8.) asioista, joita koulutyön ammattilaisten ja kaikkien kasvatustyössä mukana olevien tulisi tiedostaa. Kirjoitus käynnisti keskustelun aiheesta, joka on koskettanut jollain tavoin meitä kaikkia koulupolkumme saralla.
Lehti otti voimakkaasti ja koulua syyllistävästi kantaa asenteeseen, jolla kouluväkivaltaan puututaan. Kiusaamiseen liittyviä ongelmia on pyritty viemään läpi neutraalisti pahoittamatta kenenkään mieltä, sopuisasti neuvotellen. Kiusaamiseen on välittömästi puututtava ja siitä tulee tehdä iso numero.
Syyllistämätön ja sovitteleva ilmapiiri ei ole mahdollinen, jos kiusaamiseen syyllistyneen käyttäytymistä todella halutaan muuttaa.
Ei ole tietenkään oikein, jos selvittelytilanteesta poistutaan ”hällä väliä” -asenteella. Kouluissa pyritäänkin seuraamaan tilannetta ja osapuolet tavataan vielä myöhemmin uudelleen.
Kasvatuskeskusteluissa osapuolien kuulemisen jälkeen kiusaamiseen syyllistynyt soittaa kotiin huoltajalle ja kertoo tapauksesta. Tämän jälkeen opettaja keskustelee vielä vanhempien kanssa. Monesti soittamisen on ollut nuorelle kova paikka.
Millainen on syyllistävä ilmapiiri? Näen tärkeänä, että kiusaamista selvittävä opettaja/huoltaja jämäkästi viestittää käytöksellään ja puheellaan asian vakavuuden. Kiusaamista ei hyväksytä eikä sen sallita jatkua.
Selvittely on haastavaa myös kasvatustyön ammattilaisille. Erityisen haasteen tuovat kiusaajat, joihin vanhemmat ovat menettäneet otteensa. Näitä tapauksia moniammatilliset oppilashuoltoryhmät ovat yrittäneet parhaansa mukaan ratkoa ja auttaa.
Useasti näihin tapauksiin liittyy myös henkistä tasapainottomuutta ja tapauksista on tehty myös lastensuojeluilmoituksia. Tarjolla ei ole riittävästi psykiatrista tukea tai oppilaat palaavat lyhytkestoisilta hoitojaksoilta takaisin kouluun ilman minkäänlaisia ”hoito-ohjeita.”
Millaista tukea meillä on tarjota opettajalle, joka huoltajalle soittaessaan saa vastauksen: ”Koittakaa saada se jäämään sinne jälki-istuntoon!”
Usein opettaja jää voimattomana ja mietteliäänä pähkäilemään tilannetta. Entäpä, kun huoltaja ei vastaa puhelimeen, ei lue reissuvihkoa tai sähköpostia. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan yksittäisen opettajan tueksi pikaisesti laajempia hartioita selvittämään oppilasasiaa.
Kiusaaminen, olipa se siiten henkistä kiduttamista tai fyysistä pahoinpitelyä, on rikos. Rikosilmoituksen tekemiseen on kuitenkin oltava viime kädessä valmiutta. Sitä on syytä miettiä, jos selvittelyasiassa on jumiuduttu tai kiusaaminen jatkuu ja kiusaamiseen syyllistyneet ovat 15 vuotta täyttäneitä ja rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan ja yhä jatkavat kiusaamista.
On tärkeää, että poliisi osallistuu jo varhaisessa vaiheessa vaikeampiin kiusaamistilanteisiin osana selvittelyryhmää, ennenkuin asia on edennyt rikosilmoitusasteelle. Tämä on toisinaan jo ratkaisut ja edesauttanut asiaa parempaan suuntaan.
1. elokuuta 2014 astui voimaan kouluyhteisön hyvinvointia tukeva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki.
Sen tarkoituksena on edistää turvallisuutta koulussa ja huolehtia oppilashuollon toteuttamisesta ja kehittämisestä.
Lain mukaan oppilaan on päästävä kiireellisessä tapauksessa koulukuraattorin tai koulupsykologin juttusille samana tai seuraavana työpäivänä.
Mikäli koulussa havaitaan tilanne, jossa herää huoli kiusaamisesta, voi apua pyytää oppilas itse, huoltaja, opettaja tai joku muu henkilö, joka on avun tarpeen huomannut. Tämä on tärkeä uudistusaskel, jota kouluilla on mahdollisuus hyödyntää oppilashuollon kipukohdissa.
Kodin ja koulun ristiriitatilanteissa huoltaja ei voi myöskään kieltää oppilaan tarvitseman koulunkäynnin ja oppimisen tuen antamista. Tämä on kouluille uusi mahdollisuus tarttua nopeasti ja laajalla ammatillisella osaamisella ongelmatilanteisiin.
Koulussa tulee ennakolta pyrkiä kiusaamisen vastaisen ilmapiirin luomiseen. On vaikutettava hiljaisen enemmistön – seuraajien – käyttäytymiseen, jotta kiusaajat eivät saa myötätukea. Näin kiusaamista ei hyväksytä, ja luokissa on valmius tuoda se aikuisten tietoon heti, jos sitä ilmenee.
Lehti kertoi, että ei ole työssään tavannut vielä ketään, jota määrätietoinen koulukuri olisi traumatisoinut. Sen sijaan kouluväkivallan traumatisoimia on satoja.
On itsestään selvää, että meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta syrjäytymisen poluille kiusaamisen seurauksena.
Pelkät jälki-istunnot eivät muuta tilannetta toivottuun suuntaan. Tarvitaan jämäkkää johdonmukaisuutta ojentamiskeinoihin, kärsivällisyyttä ja monialaista ammatillista yhteistyötä sekä kodin ja koulun sitoutumista yhteisiin kasvatustavoitteisiin.
VESA KOSKIAHO
Kirjoittaja on haminalainen
erityisopettaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
