perjantaivieras Lähipuutakenttäsahalla
Kyllä Pena ne jalostaa, sanoi lankomies, kun ajattelin metsässä ääneen, ettei kuusitukkien apteeraus osunut joka kerta kohdalleen. Oli nähkääs mutkaa ja alapuolen oksaisuutta.
Ja totta puhui. Kenttäsahuri taikoo jos millaisesta tukkikokoelmasta hohtavan valkoista priimaa puutavaraa. Rumimmasta latvastakin aavistuksen vajaasärmäistä kakkosnelosta.
Kesänestettä pursuavasta kuusen tyvitukista tukevaa porraslankkua. Neljän tuuman lautaa aloitussiivun pintapuusta. Viiden tuuman lautaa sisempää.
Paras seinälaudoitus on nimittäin sellainen, että alle neljän tuuman lautaa ja päälle viiden tuuman lautaa. Molemmissa lauta naulataan sydänpuu ulospäin ja syyt harittamaan alaspäin. Nelosen laudassa ei haittaa pieni vajaasärmäisyys, koska se jää piiloon. Vitosen lauta taas on aina täyskanttista, koska se otetaan keskeltä puuta.
On olemassa talonpoikainen sääntö, ettei juhannuksen jälkeen saisi sahata. Ja pitää paikkansa: puu kuivaa keväällä parhaiten ja syksyä kohti tuskin ollenkaan. Mutta kuivaa kuitenkin heinäkuulla. Ja tuuli sen kuivattaa, ei paiste, kommentoi ammattimies.
Oma iho todistaa kuivumisen ilmiöstä jo viiden metrin päässä lautataapelista. Siinä on ympäristöä viileämpää. Veikkaan syyksi sitä, että kuivuva puu puskee ja pumppaa ympäristöönsä pieniä vesihiukkasia, jotka ovat lämpötilaltaan ilmaa kylmempiä.
Mänty kyllä pinossa seistessään sinistyy kesällä saatuaan kesäsokerit solukkoonsa. Mutta hapan kuusi kestää paremmin, varsinkin jos kiskoo tavarasta kuoren irti. Näin teimme taaplatessa varmuuden vuoksi. Kun sahattava puu oli kaadettu kahta päivää sahausta ennen, irtosi kuori suorastaan hilpeästi. Sormin saattoi kiskoa laudan tuppipäästä suoranaisia mateennahkoja.
Joskus näkee, että pressu on heitetty suoraan lautataapelin päälle. Virhe, virhe. Ne puut homehtuvat. Pitää tehdä ilmava, harjakattoinen sadesuoja, johon syntyy tuulitunneli, mikä parantaa tapulin kuivumista. Ja kuivuttuaan puutavara pitää siirtää heinälatoon tai suuliin. Ja sielläkin irti maakosketuksesta, sillä lattiasientä löytyy monin paikoin luonnostaan. Sieni tulee jopa betonin läpi. On kokemusta tästäkin asiasta.
Tällä kertaa sahattiin muutama koivu puusepän aihioiksi. Siis sahattiin kerros kerrokselta tuppeen ilman kanttauksia ja saman tien pirkat siivujen väliin ja aitan ylisille. Puu näyttää näin pinottuna jännästi ”räjäytetyltä”.
Mutta päivän special oli velipojan pystyyn keloutuneen kuusijättiläisen sahaaminen kahden pöydän ainespuiksi. Ensin ajateltiin, että jos puu puolitetaan pitkittäin sahaamalla se halki. Mutta koska piti saada kaksi paksuudeltaan erilaista pöytää, piti jättiläistukki katkaista keskeltä. Näin saatiin tyvestä neljän tuuman muhkea pihapöydän kalusto. Puun toisesta päästä sahattiin 70 millin paksuista tuppilankkua, josta syntyy pirtin pöytä kuudelle. Tekijäkin on tiedossa, lähipiiristä ja omasta takaa.
Jos vaan kellä on vielä tallella edellisten myrskyjen pystyy kuivattamia isoja kuusen keloja, kannattaa nämä kuiviaiset säästää korkeampiin tarkoituksiin. Kun puu on itse itsensä kuivannut, ei se enää halkeile. Näistä puista saa vähällä vaivalla pihakaluston ja isommalla vaivalla vaikka mitä uustalonpoikaista huonekalua.
Onneksi Suomessa on kenttäsahureita ja pieniä sahaajia, jotka jalostavat tavallisten ihmisten puutavaraa kaikenlaiseksi arvopuuksi. Juuri ne kuiviaiset ja jättiläiset, jotka metsäfirma hylkää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
