EU päättää nippeleistä,jäsenmaat rahoista
BRYSSEL (MT)
Yleisen sanonnan mukaan suurin osa Suomenkin lainsäädännöstä tulee nykyisin EU:sta.
Määrällisesti se pitänee paikkansa. On vain harvoja yhteiskunnan alueita, joihin EU ei lainkaan vaikuttaisi.
Suuri osa EU-lainsäädännöstä on erilaisia tuote- ja palvelustandardeja ruohonleikkurien pakokaasumääräyksistä postipalvelujen tarjontaan ja matkapuhelujen hintoihin.
Käytännössä jokainen kansalainen on joka päivä tekemisissä sisämarkkinasäädösten kanssa. EU-maiden lisäksi sisämarkkinalainsäädäntö koskee Etaan kuuluvia Norjaa ja Islantia.
Toisaalta politiikan suuret linjat verotuksesta sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja kunnallisiin palveluihin ovat edelleen jäsenmaiden itsensä päätettävissä. EU:n budjetti on vain noin prosentti jäsenmaiden bruttokansantuotteesta, ja siitäkin suurin osa käytetään maatalous- ja aluepoliittisiin tukiin.
EU:n ja jäsenvaltioiden vallanjaosta määrätään Lissabonin sopimuksessa.
Kokonaan unionin toimivallassa ovat lähinnä tulliliittoon ja sisämarkkinoihin liittyvät asiat sekä euroalueen rahapolitiikka. Jäsenvaltioiden ja EU:n kesken jaettuun valtaan kuuluu sen sijaan paljon laajempi joukko asioita maatalouspolitiikasta ympäristönsuojeluun.
EU-lainsäädännön pitää noudattaa niin sanottua läheisyysperiaatetta. Sen mukaan EU-tasolla voidaan päättää asioista vain, jos se on tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin kansallisella tai alueellisella tasolla päättäminen. Jäsenmaiden parlamenteilla on mahdollisuus protestoida, jos ne pitävät lainsäädäntöesitystä läheisyysperiaatteen vastaisena.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
