Kuntaliitos karsii alueiden edustajia uudessa valtuustossa
Kuntaliitokset alentavat usein kunnan reuna-alueiden äänestysaktiivisuutta. Kovaa meteliä oman vanhainkotinsa puolesta pitäneessä Särkisalossaäänestysprosentti kuitenkin nousi 70,5 prosenttiin, kun se jäi Salon alimmilla alueilla 47 prosenttiin. Kuva on vuoden takaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoVuoden 2008 vaaleissa reuna-alueet saivat väkimääräänsä nähden yliedustuksen uusiin valtuustoihin. Moni valtuusto aloitti kuitenkin väliaikaisesti laajennettuna, ja reuna-alueiden edustus heikennee ajan mittaan.
Valtuutetut karsiutuvat monellakin tapaa, kertoo Åbo Akademin tutkija Sari Pikkala.
”Valtuustopaikkojen määrä pienenee ja myös ehdokkaiden määrä vähenee, mutta ei yhtä paljon. Läpimeno on siis vaikeampaa.”
Parin viikon takaisten kuntavaalien tietoja ei ole vielä tutkittu, mutta se tiedetään, että liitoskunnissa oli ehdokkaita lähes tuhat eli 17 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2008 vaaleissa.
Muiden kuntien ehdokkaat vähenivät nekin, mutta vain 1,2 prosentilla eli 388 hengellä.
Istuvista valtuutetuista 70 prosenttia tavoitteli jatkopestiä ei-liitoskunnissa, mutta liitoskunnissa vain 64 prosenttia.
Vuoden 2008 vaaleja koskeva selvitys osoitti, että liitoskuntien reuna-alueiden istuvat valtuutetut luopuivat muita helpommin jatkopaikan tavoittelusta.
Reuna-alueilta myös putosi valtuustoehdokkaita enemmän kuin keskuskunnista, ja uusia kasvoja pääsi vähemmän läpi kuin muualta.
Putoaminen johtuu Pikkalan mukaan siitä, että uuden kunnan valtuustossa on vähemmän paikkoja kuin vanhoissa ja vapaaehtoisia luopujia suhteessa vähemmän.
Liitokset vaikuttavat myös äänestysaktiivisuuteen. Liitoskuntien reuna-alueilla eli entisissä pikkukunnissa on yleensä äänestetty muita ahkerammin.
Vuonna 2008 äänestysaktiivisuus nousi yleisesti ja liitoskunnissa vielä keskiarvoa enemmän. Sen sijaan tänä vuonna äänestysaktiivisuus laski yleisesti ja liitoskunnissa keskiarvoa enemmän.
Koko maassa äänestysvilkkaus putosi nyt kolme prosenttiyksikköä, mutta liitoskunnissa 4–5 prosenttiyksikköä.
”Viime vaaleissa puhuttiin, että liitokset innostivat uurnille, mutta nyt julkisuudessa on puhuttu äänestysvilkkauden romahtamisesta. Se on aika voimakas ilmaisu, kun ero on ei-liitoskuntiin on 1,5–2 prosentin luokkaa”, Pikkala sanoo.
”Suuntaus on kuitenkin selvä: Jos kunta on liittynyt toiseen aiemmin tai nyt, äänestysaktiivisuus on alempi kuin niissä kunnissa, joissa liitoksia ei ole tehty.”
Vaikka näistä kuntavaaleista ei vielä ole tarkemmin pureskeltua tietoa, Pikkala sanoo pikasilmäyksen jälkeen, että samat suuntaukset jatkuvat.
Maan hallitus miettii parhaillaan keinoja alueellisen demokratian vahvistamiseksi.
Tampereen yliopiston tutkija ja hallintotieteiden tohtori Jenni Airaksinen on varoittanut siitä, etteivät vanhat järjestelmät toimi suurissa kunnissa.
”Mitä enemmän on ihmisiä, sitä pienempi on äänestysprosentti. Äänestysinto näyttää heikentyvän noin 20 000 asukkaan kohdalla”, hän sanoi vaalien jälkeen Ylelle.
Airaksisen mielestä paikallisyhteisön demokratiatehtävää hoitavan kunnan pitäisi olla paikallisyhteisön kokoinen.
Ihmisiä lähellä olevat asiat saavat ihmiset liikkeelle, ja siksi erilaisissa kapinakunnissa äänestysinto nousi.
Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen on ruotinut erityisessä selvityksessään alueellisia vaalipiirejä. Ne lisäisivät alueiden moniäänisyyttä, kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja jopa äänestysaktiivisuutta.
Alueellisten vaalipiirien haittapuolena olisi aluepolitikoinnin jyrääminen kunnan kokonaisedun yli, päätöksenteon hidastuminen, ehdokasmäärien ja pienpuolueiden edustajien vähentyminen, alueiden välinen kyräily sekä itse vaalien mutkistuminen.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
