Sota Iranissa uhkaa jopa suomalaista puutarhatuotantoa

Puutarhayrittäjien mukaan esimerkiksi muovin hinta on jo noussut.  Kuva: Suvi Elo

Iranissa käytävä sota nostaa energian mutta myös muiden tuotantopanosten hintoja, mikä heijastuu suomalaiseen puutarhatuotantoon ja huolestuttaa alan yrityksiä.

Kriisin vaikutuksia puutarhayrityksille on selvitetty Huoltovarmuusorganisaation Alkutuotantopoolin, Kauppapuutarhaliiton sekä ruotsinkielisen tuottajajärjestön SLC:n yhteisessä kyselyssä.

Kyselyn mukaan konflikti vaikuttaa nopeasti kuljetuksiin, tuotantopanoksiin ja pakkausmateriaaleihin, joista moni on suoraan tai välillisesti sidoksissa öljyn ja kaasun hintaan. Jo nyt muun muassa muovin hinta on noussut. Lisäksi nousevat korot vaikeuttavat yritysten rahoitustilannetta, tiedottaa Kauppapuutarhaliitto kyselyn tuloksista.

Puutarhayrittäjä ovat huolissaan lannoitteiden kallistumisesta sekä siitä, riittääkö lannoitteita kriisin pitkittyessä.

Osa lannoitteiden raaka-aineista ja vihannesviljelyssä käytettävistä erikoislannoitteista tulevat Lähi-idän alueelta, mikä lisää puutarha-alan riippuvuutta geopoliittisesta tilanteesta. Myös kasvihuoneissa käytettävän hiilidioksidin saatavuus ja hinta nousivat kyselyssä esiin mahdollisina riskitekijöinä.

Vihannesviljelijöille tuotantopanoksia toimittavien yritysten mukaan varastot kattavat pääosin muutaman kuukauden tarpeet, eikä laajamittainen varastointi ole taloudellisesti realistista. Tämä lisää haavoittuvuutta, erityisesti jos kansainvälisissä kuljetuksissa syntyy uusia ja pitkäkestoisia häiriöitä, tiedotteessa kerrotaan.

Viljelijöiden vastauksissa nousee esiin myös markkinarakenteisiin liittyvä huoli.

Pitkät, etukäteen sovitut puutarhatuotteiden sopimushinnat ja markkinamekanismien jäykkyys siirtävät kustannusriskin usein alkutuotannon kannettavaksi, eikä äkillisiin kustannusnousuihin ole sopimuksissa joustavia mekanismeja, tiedotteessa todetaan.

”Kyselyn perusteella kriisi ei vielä pysäytä tuotantoa, mutta lisää nopeasti ongelmia kannattavuudessa ja korostaa tarvetta kehittää sopimuskäytäntöjä ja riskinjakoa koko elintarvikeketjussa.”