Työkoirien lumoama
Hyvällä työkoiralla on runsaasti malttia. Stella toimii vasta, kun Silja käskee. Kuva: Viestilehtien arkistoTERVOLA (MT)
Ilma on sakenaan sumua. Kemijoelta hönkii rantapellolle kylmää viimaa.
Marraskuun harmauden rikkovat terävät vihellykset. Silja Alamikkotervo ohjaa bordercollie Stellaa, joka noudattaa käskyjä salamannopeasti.
Stella liikkuu lauman ympärillä matalana. Korvat ovat terhakkaasti pystyssä ja odottavat uusia käskyjä.
Kymmenkunta pässikaritsaa siirtyy paikasta toiseen tiiviinä rykelmänä. Ne eivät säntäile. Ne tuntevat selvästi koiran ja Siljan.
Välillä Stella saa käskyn ”takaisin” ja viilettää saman tien pellon laitaan. Sieltä se tuijottaa herkeämättä 1,5-vuotiaan tyttärensä Trickyn edesottamuksia samassa hommassa.
Stellan himo päästä takaisin töihin on valtava, mutta tottelevaisuus voittaa. Juuri siksi Stella on niin hyvä, Silja kertoo.
Työpari osallistui tänä vuonna ensi kertaa paimennuksen suomenmestaruuskisoihin.
Ja voitti.
Nuoren mestarin mukaan mitään salaisuutta menestykseen ei ole. Tai on, mutta sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys.
Määrätietoinen ja säännöllinen harjoittelu tuo tulosta.
Silja Alamikkotervo treenaa kolmen paimenkoiran kanssa noin tunnin päivässä. Arkena lukiolaisen on kiiruhdettava harjoituspellolle heti koulun jälkeen, jotta pimeä ei ehdi ennen.
Lapin sydäntalvessa sekään ei riitä. Viime talvena tyttö ja koirat hioivat paimennuskuvioita halogeenin valossa.
Harrastus alkoi runsaat kaksi vuotta sitten. ”Aloin seurailla tarkemmin, mitä äiti tekee.”
Siljan äiti, lampuri Johanna Alamikkotervo, käyttää Stellaa apuna lampaiden siirroissa, punnituksissa ja kaikessa muussa mahdollisessa.
”Nykyisin on helppoa, kun minulle jää vain työkäyttö. Silja hoitaa harjoittelun ja koulutuksen”, Johanna-äiti kiittelee.
Silja itse pitää harrastuksen parhaana puolena yhteistyötä koiran kanssa. ”Huomaa, että koira kehittyy. Ja itse myös.”
Viikonloppuisin ja lomilla Silja osallistuu myös tilan töihin, kuten kerintään, lampaiden siirtoihin ja lajitteluun.
”Ei tarvitse mennä muualle kesätöihin. Ja saa olla koirien kanssa.”
Paimennuksen lisäksi Silja harrastaa partiota ja valokuvausta.
”Ostin järkkärin reilu vuosi sitten, kuvaan lähinnä koiria”, Silja naurahtaa.
Muita harrastusmahdollisuuksia reilun 3 000 asukkaan Tervolassa ovat esimerkiksi soittotunnit ja joukkueurheilu. Niissä viihtyvät nuoremmat sisarukset.
”Paimennus on helppoa. Sitä voi tehdä yksin, tarvitaan vain sopiva pelto ja sopivat lampaat.”
Tervola sopii koiraharrastajalle.
”Täällä on paljon tilaa, koiria voi pitää pihalla vapaana. Lenkille pääsee metsiin ja pelloille, ei tarvitse kulkea tien laitaa.”
Silja on opetellut taitonsa pääasiassa itse, koska Lapissa on harvoin koulutusta tarjolla. Myös kisareissut ovat jääneet vähiin, koska välimatkaa lähes kaikkialle on paljon.
SM-kisat olivat vasta Siljan ja Stellan kolmannet kilpailut koskaan.
Kiitosta yllättävästä menestyksestä saavat kokenut 5,5-vuotias koira, paimenkoirayhdistyksen Lapin aluevastaava sekä naapurin isäntä, joka lainasi ison salaojitetun peltolohkon harjoitteluun. Riittävän suuret yhtenäiset lohkot ovat Lapissa harvassa.
”Muuten on helppo harjoitella, kun lampaat ovat jatkuvasti saatavilla.”
Nautojen paimennusta kokeillakseen Silja matkasi viime syksynä Stellan kanssa junalla Juvalle tutustu työelämään -harjoitteluun tilalle, joka käyttää ja kouluttaa paimenkoiria.
Tuoreen Suomen mestarin haaveena on kisata tulevaisuudessa myös ulkomailla. Esimerkiksi Pohjois-Ruotsin kilpailut ovat Lapissa paljon lähempänä kuin Suomen kilpailut.
Stellan Silja lupaa pian jättää kokonaan äidille työkoiraksi. Hän odottaa Trickyltä sekä brittitaustaiselta uudelta tulokkaalta Lissulta paljon.
”Lissu liikkuu tyylikkäästi matalana. Saa nähdä, mitä siitä tulee.”
Koirat ovat Siljalle intohimo. Kiinnostus rajoittuu kuitenkin roduista tiukasti vain bordercollieen ja niistä työlinjaan.
”Ne ovat nöyriä, tottelevaisia ja kärsivällisiä, eivät kuumene työssä.”
Kuuliaiset koirat pärjäisivät varmasti myös agilityssä tai tottelevaisuuskokeissa.
”Osaa Stellakin temppuja, mutta minusta siinä ei ole järkeä. Paimennuksessa koiran kanssa tekemisellä on oikea tarkoitus.”
Työkoirissa Siljaa kiehtoo niiden kova halu paimentaa. ”Koira vain tuijottaa lampaita ja odottaa, että saa tehdä jotain.”
Vietti on valtavan vahva.
”Kesähelteellä koira saattaisi paimentaa lämpöhalvaukseen asti, jos sitä ei välillä käskisi juomaan tai uimaan.”
Johanna Alamikkotervon mukaan hyvän paimenkoiran halu tehdä työtä ohittaa jopa sukupuolivietin.
”Ne ovat työnarkomaaneja. Uros ei yleensä välitä edes juoksussa olevasta nartusta, jos töitä on tarjolla.”
Kotieläintilalle paimenkoira on edullinen työntekijä, joka tyytyy ruokapalkkaan ja kiitokseen. ”Se helpottaa työtä valtavasti.”
Hyvän paimenkoiran on oltava kuuliainen, mutta lammastilan koira tarvitsee myös itsenäistä ajattelua. Sen on osattava reagoida esimerkiksi lampaiden odottamattomiin liikkeisiin.
Kisoissa ohjaajalle on iso etu tietää, miten oma koira reagoi eri tilanteisiin. Muun muassa siksi harjoitusta tarvitaan valtavasti.
”Stella lukee eläimiä hyvin. Tiedän, miten se toimii. Yleensä minun ei tarvitse puuttua tilanteeseen, vaan koira korjaa itse.”
Koira tottelee sekä suullisia käskyjä että pilliä. Silja käyttää yleensä jälkimmäistä, sillä vihellyksellä käsky välittyy nopeammin.
”Koira ehtii juosta monta metriä siinä ajassa, kun ehdin huutaa ’maahan’. Ja on siinä sekin etu, etteivät naapurit ymmärrä, mitä siellä pellolla huutelen”, Silja naurahtaa.
Hänelle on selvää, että koirat tulevat mukaan, mihin ikinä opiskelu parin vuoden päästä kuljettaakaan.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
