Nuohouksen hinta maaseudulla voi nousta rajusti – vapauttaminen kilpailulle lykkääntymässä vuodella

Nuohousta ollaan vapauttamassa kilpailulle. Nuohousala pelkää sen johtavan hintojen nousuun maaseudulla. Kuva: Pekka Sakki/lehtikuva

Uudistuksen myötä nykyinen piirinuohousjärjestelmä korvautuisi palvelun tarjoajien vapaaseen kilpailuun perustuvalla järjestelmällä. Vastuu nuohouksesta siirtyisi kiinteistön omistajalle, joka hankkii itse palvelun ammattiin pätevöityneeltä yrittäjältä.

Hinta ei perustuisi viranomaisten määrittelemään taksaan vaan kysyntään ja tarjontaan.

Nuohousalan keskusliitto on esittänyt alalle toimilupajärjestelmää, minkä sisäministeriö on torjunut.

Ministeriön mukaan luvitus rajoittaisi kilpailua ja olisi hallinnollisesti raskas menettely. Nuohouksen määräväliksi on kaavailtu yhtä vuotta, mikä herätti paljon kritiikkiä lausuntokierroksella.

Jäykästi määritellyn aikavälin ongelmana on nähty nuohoustarpeen suuri vaihtelu tulipesien erilaisen käytön vuoksi.

Nuohousalan keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen kannattaa mallia, jossa tulisijat ja hormit nuohotaan vuosittain. Jos tämä ei ole nuohoojan havaintojen mukaan tarpeen jossain kohteessa, hän voi suositella tähän harvempaa nuohousväliä.

Valvonta perustuisi pelastuslaitoksen ylläpitämään kiinteistörekisteriin, johon nuohoojat päivittävät tiedon nuohouksista.

Valvonnalle nähdään myös tarvetta. Uutta mallia on testattu vuoden 2011 tienoilta lähtien Itä-Uudellamaalla sekä Etelä-Karjalassa. Nuohous on toteutunut kiinteistöjen omistajien vastuulla vain 60 prosentissa kohteissa.

Uudistuksen odotetaan lisäävän nuohouksen hintaa.

Palvelu on pakko ostaa, mutta kilpailu voi jäädä vähäiseksi, koska alalle ei ole Jyrkiäisen mukaan paljonkaan tulijoita. Kilpailun näivettymisriski on erityisen iso harvaan asutuilla alueilla, missä nuohouksesta on vaikea saada kannattavaa liiketoimintaa.

Hankalimmilla alueilla hinta voi nousta Jyrkiäisen mielestä kestämättömän korkeaksi tai palvelua ei ole tarjolla lainkaan. Ongelma on tuttu monista muistakin palveluista.

Jyrkiäisen mukaan tästä on saatu esimakua jo vanhan järjestelmän aikaan. Tiettyihin piireihin on ollut vaikea löytää nuohoojaa.

Nuohota voi myös itse, mutta siten ei esityksen mukaan voi korvata ammattinuohoojan käyntiä.

Jyrkiäisen mukaan nuohoukselle ei kuitenkaan olla asettamassa hintakattoa.

Jyrkiäinen näkee riskinä myös nuohouksen ja remonttipalvelujen myynnin epäterveen kytkeytymisen toisiinsa. Hän varoittaa epärehellisistä yrittäjistä, jotka tarjoavat nuohousta mutta pyrkivät samalla myymään tarpeettomia tai ylimitoitettuja hormiremontteja etenkin iäkkäimmille asukkaille.

Ilmiöstä on jo havaintoja.