Talvisota on täällä taas
Yllättäen se sota taas syttyi. Kyllähän tästä merkit olivat ilmassa, mutta ei sitä kukaan tainnut uskoa ennen kuin kohdalle osui.
Idän suunnalta vyöryi taivaan täydeltä pommikoneiden lailla iskevää pilvimassaa. Tuo ilma-armeijan vahvuinen joukko suoritti strategisen iskun yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeimpiin kohteisiin.
Viestiyhteydet ovat paikoin poikki. Energianjakelu takeltelee, ja pääkaupungin infrastruktuuri on hätää kärsimässä.
Raideliikennettä haittaavat vihollisen vaihteisiin suorittamat tarkkuuspommitukset.
Sodan ensimmäiset motit nähtiin Porkkalassa urheasta vapaustaistelusta huolimatta.
Päämajaan kantautuneet viestit ovat huolestuttavia. Tällä menolla vastarinta ei kestä kevääseen asti.
Antin päivänä 1939 oli lumi ollut maassa jo tovin ja pakkasetkin kireällä. Pimeyden vielä vallitessa tykkien jyly alkoi tuoda viestiä myrskysään saapumisesta.
Päivän kirkastuttua taivaalle ilmestyivät synkät pommikoneiden varjot. Ne satoivat tuhoa ja kuolemaa kaupunkien ylle.
Tuolloin talvi ja lumi olivat liittolaisia. Nykyään ne tuntuvat usein olevan rintamalinjan toisella puolella.
Myönnän, että on mautonta verrata vähän tavallista räväkämpää talven tuloa sodan syttymiseen.
Sodalta se silti kuulostaa. Luonnonvoimat vain on itänaapuriakin väkevämpi vihollinen, joten parempi olisi hyväksyä tilanne ja pakkasukon miehityshallinto.
73 vuotta sitten oli vaarassa päästä hengestään. Nyt todennäköisin uhkakuva lienee häntäluun tai ranteen murtuminen matkalla toimistosta lounasravintolaan.
Autoilijat ovat näemmä yllättyneet talven tulosta, pelti rytisi perjantaina pitkin Etelä-Suomea.
En tiedä, mistä kansa maanantain iltapäivälehtien otsikoiden mukaan on raivostunut, mutta se voisi olla sähkökatko, junien myöhästely tai lumen tukkima tie.
Kannattaisi töistä myöhästymisen uhallakin höllentää kaasujalkaa tai joukkoliikenteen tökkiessä löysätä solmiota.
Tuntuu oudolta, että joku on vihainen sään takia.
Kun perjantaina katselin ikkunasta ulos, tunsin oloni pirteämmäksi kuin moneen viikkoon. Kauniin valkoinen lumihuntu valaisee maiseman pitkän synkän harmauden jälkeen.
Ulkoilu tuntuu taas mieluisalta ajatukselta, ja hiihtoladut päästään toivon mukaan kohta ajamaan kuntoon. Hangessa tarpominen ei harmita, ja kaatuessa lasku on pehmeä.
Oikeastaan ainoa ihmisryhmä, jonka puolesta vähän huolestuin, ovat rannikon metsänomistajat. Kiivaasti puhalteleva merituuli tekee helposti selvää jälkeä märässä maassa lilluvista kuusikoista.
Perjantaisten tietojen mukaan tällä kertaa selvittiin aiempien myrskyjen kaltaisilta jättituhoilta. Lumimyräkkä jättänee hyvän alun talven lumikuormille, joiden myötä vähän rajumpi tuulonen voi tempaista kuusen kenolleen.
En epäile lainkaan, etteikö VR tekisi parhaansa pitääkseen junat liikkeessä ajallaan. Itse kirosin rautatieyhtiön alimpaan loukkoon vielä pari vuotta sitten. Sitten aloin miettiä, että force majeure -henkiset säästä johtuvat myöhästymiset kyllä ymmärretään.
”Anteeksi, olen myöhässä. Tiedättehän te, että Pendolino ei ole Suomessa luontaisessa ympäristössään”, voidaan tokaista ironisen hymyn saattelemana.
Salaa myhäillen voi pohdiskella, että yöuniin sai mukavasti tunnin parin lisän vain siksi, että asuu Suomessa, jossa on lunta talvisin.
Sää vaikuttaa konkreettisesti maatalouteen. Se näyttää olevan ympäristöministeriölle vaikea ymmärtää.
Jos pelto on tarpeeksi märkä, sinne ei pääse. Pakkasella pääsisi, mutta kyydissä ei saa olla lietevaunu tyhjentämistarkoituksessa.
Ehdottomuus lannanajon takarajassa tuntuu maalaisjärjelle vieraalta. Ministeriö on liittoutunut säiden haltijan kanssa taistoon talonpoikaa vastaan.
MT:n Facebook-sivuille ilmestynyt kommentti ”jos ne lietesäiliöt on ääriään myöten täynnä, niin eikö pitäisi rakentaa isompi lietesäiliö?” tuli ympäristöhallinnosta.
Nasevasti tokaistu, mutta rakennuspuuhiin tuskin tänä talvena ehditään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
