Saaristomeren kansallispuistoon liitettiin arvokas merialue
Ostetun alueen tärkeimpinä suojelukohteina ovat hiekkasärkät ja meriajokasniityt.
Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä. Ongelmia aiheuttavat esimerkiksi rehevöityminen, öljykuljetukset, lisääntyvä laivaliikenne ja ilmastonmuutos. Kuva: Kari SalonenSaaristomeren kansallispuistoon liitettiin 30.6. yksityisomistuksessa ollutta suojelullisesti arvokasta Natura 2000 -aluetta.
Liitetty merialue ympäröi pientä Kälkklobbin saarta, joka sijaitsee Kemiönsaaren lounaispuolella.
Metsähallitus ja Varsinais-Suomen Ely-keskus yllättyivät asiasta, sillä alueen hankinta ei ollut suunnitelmissa.
Alueen liittäminen kansallispuistoon nousi puheeksi Metsähallituksen suojelualueiden kiinteistönmuodostamisprosessin aikana.
Prosessin aikana kansallispuiston naapurikiinteistön omistaja ilmoitti halukkuutensa myydä omistamansa vesialueen kansallispuistoon liitettäväksi.
"Tämä teko kertoo uudesta arvostuksesta, eli myös vedenalainen luonnon monimuotoisuus on tärkeää kansalaisille", sanoo Varsinais-Suomen Ely-keskuksen luonnonsuojeluyksikön päällikkö Esko Gustafsson.
Vesialueen arvon ja liittämisen edellytyksien arvioinnissa käytettiin Velmu-ohjelman tuottamaa kartoitustietoa. Se on vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma.
Ohjelma on kerännyt tietoa sekä merialueen levistä, kasveista, selkärangattomista ja kaloista että merenpohjan geologisista ominaisuuksista. Aineistoa on 96 500 videopisteeltä ja 23 200 sukelluspisteeltä sekä tuhansilta pohjaeläin- ja kalanpoikasnäytepisteiltä.
Tieto on koottu Velmu-karttapalveluun, joka on avoinna kaikille.
Meriajokasyhteisöt ovat yksi Suomen kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. Suomella on keskeinen rooli näiden luontotyyppien suojelussa. Niiden pääesiintymät keskittyvät Saaristomerelle.
Vesialue kuuluu Salpausselän vedenalaisiin harjuihin. Vedenalaiset hiekkasärkät ja riutat ovat listattu vaarantuneiksi ja harjusaaret silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi. Näiden alueiden suojelu on tärkeää meriajokasniittyjen säilymiselle.
Meriajokasta uhkaavat rehevöitymisen aiheuttama veden sameneminen ja meriajokkaan päällä kasvavat runsastuneet rihmalevät.
Suurimpia uhkia ovat pohjaa muuntavat toiminnat kuten laivaväylien ruoppaukset, pohjatroolaukset ja merenalainen soranotto.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
