Hapetus ei riitä pelastamaan Itämerta
HANKO (MT)
Happikato on toistuva ongelma Suomenlahdella. Keinotekoinen hapetus pumpun avulla ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevä ratkaisu ulkoisen kuormituksen vähentämiseen, yhteispohjoismainen tutkimushanke kertoo.
Kolmivuotisen hankkeen tuloksia esiteltiin tiistaina Hangon Tvärminnessä.
”Nykyisillä puhdistusmäärillä ja kustannuksilla ulkoisen kuormituksen rajoittaminen Pietarin puhdistamoa tehostamalla on perustellumpaa kuin hapetuspumppaus”, kertoi taloudellista analyysiä esitellyt professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.
Kun sekä Pietarin että Suomen puhdistamojen tehot on nostettu riittäviksi, hapetuspumppausta kannattaa harkita lisäkeinona.
Hapekkaan pintaveden pumppaus parantaa rannikkovesien pohjan veden happioloja ja vähentää pohjasta vapautuvien ravinteiden määrää eli niin sanottua sisäistä kuormitusta.
”Täten hapetus kannattaa yksittäisillä suljetuilla alueilla, joilla ulkoinen ravinnekuormitus on vähäistä tai sen puhdistus on hyvin kallista”, Ollikainen sanoi.
Hapetuksen onnistuminen riippuu kuitenkin vesialueen pohjan muodoista, virtauksista sekä veden kerrostuneisuudesta. Myös pumppujen määrä ja teho on ratkaisevaa.
Hankkeen kahdesta tutkimusalueesta hapetus onnistui parhaiten Ruotsin Lännerstasundetissa. Siellä pohjanläheinen vesi saatiin pumppauksella hapekkaaksi muutamassa viikossa ja ravinnepitoisuudet laskivat huomattavasti.
Sen sijaan Suomessa läntisen Suomenlahden ulkosaariston Sandöfjärdenissä syvänteiden happi loppui loppukesästä. Tilavuuteen suhteutettu hapetuskapasiteetti oli siellä huomattavasti Lännerstasundetia pienempi.
Pohjanläheinen vesi lämpeni Sandofjärdenin alueella hapetuksen seurauksena. Lämpötilan nousu lisää hapenkulutusta, mikä puolestaan syö tehoa hapetukselta.
Hapetuksen ekologisia vaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi. Tutkijat eivät osaa sanoa, miten veden pumppaus vaikuttaa esimerkiksi kalojen lisääntymiseen tai sinilevien kasvuun.
Kummallakaan koealueella pumppauksen ei todettu siirtävän merkittäviä määriä ravinteita pintakerrokseen.
Mallinnuksen avulla tutkijat arvioivat, että laajamittaisella hapetuksella voisi helpottaa happikatoa avomeren syvänteissä.
”Hapetuksen vaikutuksista vesiekosysteemiin sekä sen taloudellisista ja teknisistä edellytyksistä saaristoalueiden ulkopuolisilla vesialueilla ei kuitenkaan tiedetä tarpeeksi, jotta menetelmää voitaisiin suositella laajamittaiseen käyttöön”, hankkeen vetäjä Heikki Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta totesi.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
