Ruotsalaisessa Västeråsin kaupungissa huristellaan kaupunkilinjoilla biokaasua käyttävillä busseilla. Kaasuautoja näkyy muutenkin säännöllisesti Ruotsin liikenteessä, sillä maassa oli viime vuoden lopussa lähes 55 000 kaasukäyttöistä autoa. Niistä henkilö- ja pakettiautoja oli yli 51 000 – Suomessa kaasuautojen määrä on noin 3 500. Ruotsissa samoissa luvuissa oltiin noin 15 vuotta sitten.
"Täällä on maatalous ollut alusta asti voimakkaasti mukana biokaasutuotannon kehittämisessä", kertoo liiketoiminta-alueen päällikkö Lars Sjösvärd Gasum Ab:ltä.
Suomalainen valtionyhtiö Gasum osti ruotsalaisen Swedish Biogas Internationalin vuodenvaihteessa, ja yhtiön nimi muuttui tuolloin Gasum Ab:ksi. Se tuottaa Ruotsissa biokaasua viidellä laitoksella.
Västeråsissa suurin osa Gasumin biokaasulaitoksen raaka-aineesta on lähialueen maatiloilta kuljetettavaa lantaa. Paikalliset viljelijät perustivat osakeyhtiön, joka omisti alun perin 49 prosenttia biokaasutehtaasta. Osakkaita lähti mukaan viisitoista. Laitos valmistui kolme vuotta sitten kaupungin jätekeskuksen yhteyteen.
"Olimme suunnitelleet omaa biokaasutuotantoa jollekin tilalle, mutta meillä ei ollut käyttöä prosessissa syntyvälle lämmölle. Sen vuoksi lähdimme mukaan yhteishankkeeseen", kertoo kotieläintilallinen Marcus Skure.
Nykyään Gasum omistaa laitoksesta 80 prosenttia. Yksi viljelijöistä hoitaa säiliöautoilla lannan kuljetuksen tehtaalle ja sivutuotteena syntyvän orgaanisen lannoitteen kuljetuksen takaisin tiloille. Rekka kiertää tiloilla jatkuvasti.
Biokaasutuotannon kannattavuudessa on Skuren mukaan ollut toivomisen varaa.
"Suurin etu on se, että saamme lannoitetta, joka ei haise niin paljon ja sitä on helpompaa levittää."
Ison kaupungin kupeessa sijaitsevilla pelloilla hajuhaitan vähentäminen on tärkeä asia. Sen sijaan taloudellista tuottoa biokaasutoiminnasta ei ole Skurelle vielä syntynyt. Laitoksessa oli aluksi käynnistysvaikeuksia, joten sekin on verottanut kannattavuutta.
Ruotsin valtio maksaa kotieläintiloille biokaasun tuotannosta määräaikaista metaanin poistotukea, koska kaasupäästöt ilmakehään vähenevät, kun lanta hyödynnetään biokaasun raaka-aineena.
"Tuen avulla biokaasutuotannon talous pyörii. Ilman metaaninpoistotukea kannattavuutta ei olisi", Sjösvärd sanoo.
Hän arvioi, että tuki, noin 4,50 euroa märkätonnia kohden, peittää tuotantoon liittyvät kuljetuskustannukset.
Juuri nyt biokaasun markkinatilanne on Ruotsissa vaikea.
"Tanska maksaa biokaasulaitoksille tuotantotukea ja biokaasua tuodaan Tanskasta Ruotsiin putkea pitkin. Tanskalaisen biokaasun hinta on noin 50 prosenttia siitä, mitä se Ruotsissa maksoi aiemmin", Sjösvärd kertoo.
Hän arvioi alan näkymät kuitenkin positiivisiksi. Esimerkiksi Volvo ilmoitti hiljattain, että kaasu on heille tulevaisuuden polttoaine raskaassa liikenteessä. Jos teollisuus ja esimerkiksi laivayhtiöt saataisiin vaihtamaan polttoaineet vihreäksi kaasuksi, kysyntätilanne kirkastuisi huomattavasti.
"Nesteytetyn maakaasun (LNG) saatavuus on tärkeä varmistus ja edellytys sellaisille isoille asiakkaille, esimerkiksi varustamoille, jotka haluavat käyttää nesteytettyä biokaasua (LBG). LNG:llä ilmastopäästöt vähenevät 20–30 prosentilla polttoöljyyn verrattuna, LBG:llä jopa 90 prosentilla", Sjösvärd korostaa.
Biokaasun sivutuotteena syntyvällä orgaanisella lannoitteella on kuitenkin Sjösvärdin mukaan erittäin hyvä kysyntä. Västeråsin laitoksella käsitellään vain eläintiloilta tulevaa lantaa, vesilaitokselta tulevaa ihmisten jätettä ei käytetä raaka-aineena. Sen sijaan elintarviketeollisuuden kuten panimoiden jätteitä hyödynnetään.
"Meillä on jonotuslista asiakkaille, jotka haluavat ostaa orgaanista lannoitetta."
Tämä johtuu siitä, että luomuviljelyn osuus on Ruotsissa noussut yli 10 prosenttiin ja pelloille tarvitaan luomun ehdot täyttävää lannoitetta. Luomu on yleistynyt ennen kaikkea maidontuotannossa.
"Arla on tehnyt hyvää työtä luomun markkinoinnissa. Kun on taloudellisesti hyvät ajat, luomulla on kysyntää", Skure toteaa.
Jos luomutuotteiden kysyntä putoaa, silloin hupenee myös viljelijöiden luomulisä maidon hinnasta, hän kertoo.
