Isonkyrön Lehmäjoella osataan vielä huoltaakin
Lehmäjoen Huolto ja baari on kysytty korjaamo ja kylän kokoontumispaikka. Eija Mansikkamäki Kuva: Viestilehtien arkistoISOKYRÖ (MT)
”Onko sulla neljän millin O-rengasta?”
Metsäkoneyrittäjä Osmo Tuurinkoski ja huoltamonpitäjä Aaro Mäkynen katoavat kaivelemaan nippelilaatikoita Lehmäjoen Huolto ja baarin takahuoneeseen.
O-rengasta tarvitaan säiliöautoon. Se löytyi, ja nyt pihalla odotteleekin jo Jussi Korven ohjastama traktori, jonka kauhan täyttää valtava nosturiauton rengas. Se pitäisi asentaa vanteelle.
Onnistuu, sillä onneksi Mäkynen hankki takavuosina koneen juuri sitä varten. Laite on palvellut niin autoilijoita kuin koneyrittäjiä ja maanviljelijöitäkin.
Seuraavaksi kahvilassa asioi Väinö Luoma, joka pyytää vilkaisemaan päältä ajettavaa ruohonleikkuriaan, joka ei käynnisty.
”Joskus kun ajat ohi. Se on siellä tallissa.”
Nämä miehet ovat Mäkyselle tyypillisiä asiakkaita: oman kylän asukkaita ja yrittäjiä, jotka saavat avun läheltä, kun joku paikka pettää.
Kaikenlaista apua Mäkyseltä löytyykin, sillä tämä on aito ja alkuperäinen huoltoasema sanan oikeassa merkityksessä: tiellä liikkujan keidas, jossa osataan myös huoltaa. Ja maalla kun ollaan, apua saavat myös pellolla ja metsissä liikkuvat menopelit.
Rekkojen korjaus on tosin vaikeutunut: 50 vuoden aikana niille on tehty isompi halli, mutta siltikään tulevista jättirekoista ei mahdu sisään kuin nuppi.
Mäkynen pyörittää huoltamo-korjaamoa, pitää kahvilaa ja myy hyllyiltään grillihiiliä, punaista maitoa, kanelikorppuja, Pulmu-sokeria ja muita ruokatarpeita sekä renkaita ja tietenkin polttoaineita.
Kun mittarille ajaa auto, yrittäjä rientää itse pistoolinvarteen. Mittarin päällä lukeekin ”PALVELU”.
”Tämon tällaasta katoavaa kansanperinnettä”, Mäkynen sanoo ja on oikeassa: harva huoltis enää huoltaa. Mäkyselläkin, 64, on tullut jo 50 vuotta täyteen huoltamoyrittäjänä. Hän on seurannut isänsä jalanjälkiä pikkupojasta saakka.
”Siitä lähtien, kun huoltamon pohjasoraa ajettihin ja tiilet tehtihin paikan päällä.”
Lehmäjoen huolto ja baari sijaitsee 15 kilometriä Isonkyrön keskustasta suoraan maalle. Se on kunnan ainoa miehitetty huoltoasema.
Kyläläisille ja yrittäjille se on elintärkeä, mutta jatkajan löytäminen ei ole enää itsestäänselvää.
Palkollisena on toiminut vuosia oman kylän poika ja toinen kesäapulaisena. Ennen juhannusta pitää kiirettä, kun ihmiset kaivavat kätköistään kesäautojaan ja haluavat ne kuntoon.
Mäkysellä on myös katsastuspalvelu: auto laitetaan kuntoon ja viedään katsastukseen.
Katsastus tosin onnistuisi Mäkyseltä itseltäänkin, sillä hän on hankkinut pakokaasumittarit ja vikakoodilukijatkin. Hän ei ole kuitenkaan lähtenyt rynnimään muiden bisneksiin.
Se on osa yrittäjien yhteishenkeä: Mäkysellä käydään tankkaamassa, vaikka kylmäasemilla tankkaisi halvemmalla, sillä viljelijäväestö ympärillä arvostaa huoltopalveluja. Emännät saattavat hakea puuttuvan sokeripaketin ja lapset polkaista jäätelölle.
Muuta kohtaamispaikkaa kuin Mäkysen baari ei kylällä enää olekaan, sillä kyläkoulu lopetti kolme vuotta sitten.
”Ja tästäkin ollahan kaikki viemäs. Raha-automaattiyhdistys vei jokeripokerin, kun se tuotti vain 450 euroa kuussa, olis pitäny kuulemma tuottaa 500”, isäntä sanoo.
”Se oli täällä sellaanen elämisen tapa, jotta käytiin purottamas muutama kolikko ja juttelemas. Minä hoidin koneen eikä RAY:n tarvinnut kuin nostaa tililtä se raha, mutta veivät kylän ainoa pelikoneen”.
Lehmäjoen kyläkoulunkin puolesta on taisteltu ja huoltamolta lähti myös asiamiesposti. Se oli taloudellisesti yhdentekevä Mäkyselle mutta tärkeä Anttilan paketteja tilaaville asukkaille.
”Se lakkautettiin juuri ennen kuin lakiin tuli kilometriraja.”
Rajaksi tuli 15 kilometriä. Postimatkaa kylän periltä on enemmän, joten postipistettä voisi periaatteessa vaatia takaisin.
Mäkynen on katsonut maaseudun kehitystä läheltä ja hänestä tuntuu, että valtiovalta tyhjentää maaseutua tahallaan.
”Vaikka viljelijät yrittävät kaikkensa, valtiovalta vie kaikki palvelut. Mutta luonnolle ne eivät voi mitään. Se kukoostaa.”
Oma yrittäjyyskin on ollut katkolla. Mäkynen aloitti Unionin aikana, vaihtoi Nesteeseen, mutta kymmenisen vuotta sitten Neste ilmoitti, ettei se toimita enää syrjäkylille myytävää.
Suomalainen Energiaosuuskunta Seo tuli ja pelasti kahden päivän tyhjäkäynnin jälkeen.
”Nesteellä kaiken pitää olla niin suurta ja komiaa, mutta Seolla saa hankkia autotarvikkeet ja karkit mistä tykkää.”
Yrittäjällä olisi valtiovallalle asiaa vielä verotuksesta.
”Kun polttoaineen hinnasta 60 prosenttia on veroa, siitä vain kolmannes käytetään maanteihin. Kyllä pitääs eres puolet saada. Auto ja tiet ovat täällä maalla välttämättömiä.”
Huoltamon kulmillakin kerättiin kuusi vuotta sitten rahaa, jotta huonokuntoinen soratie saataisiin lanattua.
”Vasta rahankeruun jälkeen tiehallinto kielsi lanaamasta omin päin ja lähetti tiekarhun paikalle.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
