Eläinsuojelukeskustelun kokoaja aloittaa työnsä
Viikin koetilan lehmät suhtautuivat eläinten hyvinvoinnin edustajaan luottavaisesti. Sari Salmisen edellinen työpaikka oli Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa Viikissä. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoEläinlääketieteen lisensiaatti Sari Salminen aloittaa uudessa eläinsuojeluasiamiehen tehtävässä tänään. Tehtäväkenttä tulee olemaan laaja.
”Ainakin kaikki ihmisten pitämät eläimet, koe-eläimet, eläintarhaeläimet, tuotanto- ja harraste-eläimet. Miksei luonnonvaraisetkin”, muotoilee Salminen.
Hän pyrkii saamaan henkilöt, jotka vaikuttavat eläinten hyvinvointiin, keskustelemaan saman pöydän ääreen samaan aikaan.
”Se on hyödyllisempää kuin keskustelu lehtien välityksellä.”
Tuotantoeläinpuolella on avoimen keskustelun paikka, Salminen sanoo.
”Halutaanko kuluttajille kertoa, mitä ruuantuotanto on? Tuotanto siirtyy isompiin yksiköihin. Se ei ole välttämättä huono asia, jos teknologian avulla vapautuva aika käytetään eläinten hyvinvoinnin hyväksi.”
Hän toivoo kuluttajien tietoisuuden tuotannosta lisääntyvän.
”Kotimaisuudella on arvo. Jos suomalaisuudesta kertovaa joutsenlippua ei oteta huomioon, pakkauksista on kuitenkin vaikea saada selville, onko tuote kotimainen.”
Salmisen mukaan Suomessa ei kannata yrittää tuottaa mahdollisimman halvalla.
”Siinä me ei pärjätä. Pitää miettiä, mitä me voimme tarjota enemmän.”
Salminen toivoo suomalaiseksi lisäarvoksi eläinten mahdollisuutta liikkumiseen ja lajinomaiseen käyttäytymiseen.
”Toivoisin, että lain minimi ei olisi eläinten maksimi.”
Salminen toivoo saavansa pian ihmiset turkistuotannon ympäriltä keskustelemaan yhdessä. Nyt, kun eduskunta on päättänyt, että turkistuotanto jatkuu Suomessa, tiedetään miltä pohjalta keskustellaan.
Naudoista huonoiten voivat vasikat. Niiden tarpeita ei aina huomioida tarpeeksi.
Sika-ala on Salmisen mukaan tehnyt kohujen jälkeen paljon hyvinvoinnin parantamiseksi.
Seura- ja harraste-eläimillä on omat ongelmansa. Kissojen ja koirien ongelmia on kaksi: jalostus ja liiallinen helliminen.
”Eläimet rakastetaan ruualla aika kookkaiksi. Ne kärsivät elintasosairauksista.”
Salminen kuvailee hevosalan toimijoita hyvin erilaisiksi.
Joukossa on sekä ammattilaisia, että niitä, joilla ei mitään taustaa ja tietoa eläimistä.
”Lapsi harrastaa ratsastusta ja sitten otetaan hevonen tai pari pihaan.”
Tiedon puute johtaa helposti hevosten hyvinvointiongelmiin.
Tuotantoeläinten jalostus ei aiheuta samanlaisia hyvinvointiongelmia kuin lemmikkien, sillä taustalla on neuvontaa ja jalostuksen ammattilaisia, toteaa Salminen.
Siipikarjalla jalostuksesta johtuvia ongelmia on, mutta Salmisen mukaan tuottajilla ei ole Suomessa vaihtoehtoja.
”Kansainvälisestikin voi vaikuttaa. EU-tasolla se tapahtuu poliitikkojen, eduskunnan ja parlamentaarikkojen kautta”, Salminen suunnittelee.
Eläinsuojeluvaltuutetun arkinen työ muotoutuu ajan kanssa.
”Toivon, että voin olla ulkopuolinen taho, joka ei edusta mitään järjestöä tai yhdistystä. Ajan vain eläinten etua. Haluaisin irrottautua virkamiesroolista.”
Yksittäisiin tapauksiin eläinsuojeluvaltuutettu ei tule puuttumaan.
”Järjestelmässä on muita, jotka hoitavat ne.”
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
