Perusoikeuspalveluihin ei toteudu maaseudulla
Maaseudusta puhutaan lämpimästi puhtaan ruuan, vihreän energian, matkailun ja kaivannaisteollisuuden kasvupaikkana. Käytännössä maalla elämisen edellytykset kurjistuvat.
Perustuslain takaama tasa-arvo ei näet toteudu palvelujen suhteen maaseudulla. Kunta- ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusten myötä tilanne voi vielä huonontua, sillä tähän astikaan kuntaliitokset eivät ole parantaneet esimerkiksi vanhuspalveluita.
Yksityinen tarjonta ei kata harvaanasuttuja alueita.
”Kymmenen vuotta sitten kaukana palveluista asuvia oli 100 000. Uudistukset vauhdittanevat palveluiden keskittämistä, jolloin kaukana asuvien kansalaisten osuus kasvaa”, todetaan tiistaina julkistetussa Maaseudun palveluohjelman esiselvitys -raportissa.
Sen takana ovat Kuntaliitto, kirkkohallitus ja maaseutupoliittinen yhteistyöryhmä.
Jo nyt maalla ammottaa palveluaukkoja. Niistä kärsivät erityisesti haavoittuvat ryhmät kuten lapset ja nuoret, vanhukset, työttömät ja vammaiset.
Lapsiperheiden on vaikeaa hakea apua, vanhukset eivät saa kotihoitoa, päihdehuolto ei pelaa, joukkoliikennettä ei ole, autottomien on vaikeaa päästä minnekään koulukyytien ulkopuolisena aikana, tiet rapautuvat, puhelin- ja nettiyhteydet reistailevat.
40 000 ihmisellä ei ole käytössään mitään teknologiakapinetta, ei edes kännykkää.
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen näkee ongelmia yhdenvertaisuuden sekä sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa.
”Ihmiset ovat muodollisesti samalla viivalla, mutta käytännössä pitkät matkat heikentävät maaseudun asukkaiden oikeusturvaa. Myös välillistä syrjintää tapahtuu.”
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhuksella olisi oikeus kotihoitoon, mutta palvelua ei saa ja hän joutuu muuttamaan taajamaan.
Ihmiset joutuvat näin valitsemaan kahden perustuslaillisen oikeutensa välillä: oikeuden palveluihin ja oikeuden valita asuinpaikkansa. Työikäiset voivat joutua valitsemaan työssäkäynnin ja kotona olemisen välillä, jos päivähoitopaikka on kaukana.
Muita uhattuna olevia perusoikeuksia ovat oikeus liikkumiseen, kun joukkoliikennettä ei ole, ja oikeus elämään, jos hätäpalveluita on huonosti saatavilla.
Viranomaisten tehtävänä olisi taata oikeusturva.
”Maaseudun palveluita pitäisi suunnitella nykyistä paljon johdonmukaisemmin perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Pitäisi ajatella vammaisen ihmisen kuljetustarvetta sen sijaan, että kaksi kuntaa riitelee ensin siitä, kuka kyydin maksaa.”
Palveluraportissa kaivataankin lainsäädäntötyöhön maaseutusilmälaseja, jotka ottaisivat alueet huomioon.
Ojasen mukaan kansalliset, kansainväliset ja EU-sopimukset ihmisten perusoikeuksista unohtuvat usein, vaikka niiden tulisi olla kaiken lähtökohta. Tämä näkyi hänestä eurokriisin hoidossa, jossa laadittiin kriisipakettia toisensa jälkeen ja vasta jälkikäteen nähtiin, millaiseen kriisiin tiukat vaatimukset ajoivat ihmisten arkielämän.
Palveluaukkoja synnyttävä keskeinen ongelma on se, ettei lähipalvelua ole määritelty.
”Lakiin on välttämätöntä kirjata lähipalvelun periaatteet, muuten se jää vain puheeksi”, sanoi Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen.
”Nyt tarvitaan käytännön toimia. Valtionosuusleikkaukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin maaseutukuntiin, ja tilanne on monilla alueilla sietämätön.”
Kietäväinen lupasi Kuntaliiton ryhtyvän tositoimiin muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.
Kietäväinen mainitsee maaseutupalveluiden apuina lähilogistiikkayritykset, riittävän tiheän yhteispalvelupisteiden verkon, normien joustamisen ja alueille sopivan vapaakunta-ajattelun.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
