Dohan kierros ei pääty Nairobiin
Nairobin kokouksen päätavoite on vahvistaa köyhimpien kehitysmaiden kuten Tansanian erityiskohtelua maailmanmarkkinoilla. Kuva on Sansibarin kasvistukkutorilta. Kaijaleena Runsten Kuva: Viestilehtien arkistoMaailman kauppajärjestön jäsenet löysivät kaksi vuotta sitten Balilla uuden halun neuvotella monenkeskisestä kauppasopimuksesta. Toiveena on sen jälkeen ollut, että vuodesta 2001 jatkuneet neuvottelut kaupan vapauttamisesta saataisiin päätökseen tänä vuonna.
WTO:n ministerikokous pidetään Kenian pääkaupungissa joulua edeltävällä viikolla. Syntyykö siis sopimus?
”Jälleen tuli vastaan todellisuus, joka on kaatanut aiemmatkin yritykset. Tämä on ehkä vain liian iso pala nieltäväksi”, harmittelee ministerineuvos Juha Niemi Suomen pysyvästä edustustosta Genevestä.
Dohan kierros ei siis pääty Nairobiin.
Rimaa on laskettu. Tavoitteena on osapaketti, jolla purettaisiin maatalouden vientikilpailu, lisättäisiin palvelukaupan, polkumyynnin ja eräiden tukien läpinäkyvyyttä sekä vahvistettaisiin köyhimpien kehitysmaiden (LDC-maat) erityiskohtelua.
Siihenkin on vielä paljon tehtävää, Niemi varoittaa.
Maatalouden vientitukien alasajoon kohdistuu hänen mukaansa paineita.
Vientikilpailusta päätettiin jo ehdollisesti luopua joulun alla 2008.
Vientikilpailun muodoista EU:ssa ovat olleet käytössä vientituet. Nykyisen maatalouspolitiikan mukaan niitä voi käyttää vain markkinakriisin hoitoon, eli käytännössä ne on lopetettu.
Ruoka-apu taas on Yhdysvalloille tyypillinen keino purkaa ylituotantoa. Lisäksi se käyttää lyhyitä vientiluottoja.
Valtion kauppayhtiöistä ovat aiemmin olleet tunnettuja USA:n lisäksi Kanada ja Australia. Kiina on myös ottanut käyttöön vientiyritykset. Intia puolestaan hyödyntää interventioita.
Kun maatalousneuvotteluja tarkastellaan kokonaisuutena, suurin kiista koskee kuitenkin maatalouden sisäisten tukien vähentämistä.
Viime vuosina myös vaurastuvat suuret kehitysmaat ovat alkaneet maksaa tukea.
”Etenkin amerikkalaiset katsovat, että jos he joutuvat leikkaamaan tukiaan, myös Kiinan ja Intian maataloustukien kasvua pitää suitsia. Kiina ja Intia eivät ole olleet asialle vastaanottavaisia”, kuvaa Juha Niemi.
Myös Brasilia on aktivoitunut sisäisen tuen suuntaan.
Kun maataloustuista ei päästä eteenpäin, ei ole edellytyksiä sopia teollisuustuotteiden kaupan vapauttamisestakaan.
Maailma on muuttunut 14 vuoden kuluessa täysin erilaiseksi kuin mitkä neuvottelujen lähtökohdat olivat.
”Viimeistään Nairobin kokouksen jälkeen pitää käydä vakava keskustelu siitä, millaisia edellytyksiä on ylipäätään jatkaa neuvotteluja näin laajan paketin kanssa vanhalta pohjalta”, sanoo Niemi.
Ainakin useimmat teollisuusmaat edustavat näkemystä, että neuvottelutapoja pitää muuttaa vastaamaan globaalin kaupan todellisuutta.
”Henkilökohtaisesti ajattelen, että Dohan kierroksesta on tehty liian vaikea. Kauppapolitiikalla ei voida ratkoa kaikkia maailman ongelmia”, MTK:n johtaja Seppo Kallio tuumii.
Ihmiskunnan suuriin haasteisiin vastaaminen lisää toimivan kauppasopimuksen merkitystä viljelijöille. ”Ruokaturva ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat niin vaativia, että niihin pitäisi keskittää kaikki voimat. Kun kauppajärjestelmä toimii, ei käydä turhia kauppariitoja.”
”Tärkeintä olisi, että erityisesti LDC-maat saisivat Nairobista itselleen jotain konkreettisesti hyvää”, sanoo Juha Niemi.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
