Historiaa ja äijäenergiaa
Teemu Välivaara (vas.), Markku Arvonen ja Jari Partanen pitelevät korviaan, kun Juho Muhonen laukaisee tykin. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoKANNONKOSKI (MT)
”Tykkien rakentelu on hauskinta”, tykkikerhon puheenjohtaja Markku Arvonen sanoo. Hänellä itsellään on jo yhdeksän mustaruutitykkiä.
Kerhon muilla jäsenillä on vaihteleva arsenaali, yhdestä kolmeen tykkiä jäsentä kohti. Ne on tehty samalla hartaudella, jolla muinaiset sepät tykkejä valmistivat pimeissä pajoissaan. Rautpohjalaisilla on käytössään uusin tekniikka, mutta tykinvalu on silti pitkälti käsityötä.
Arvosesta on erityisen kiehtovaa, ettei tykinteko tarvitse millien tuhannesosien tarkkuutta, kuten hänen leipätyönsä Metso-konsernin mittavälinehuollossa.
Tykit tehdään esikuviensa mukaan. Mallia rautpohjalaiset ovat käyneet katsomassa muun muassa Tukholman sotamuseossa. Iso sininen rykmentin tykki on yksi yhteen vuosimallin 1789 aseen kanssa.
Takaaladattava kammiotykki jäljittelee 1400-luvun venäläistä asetta. Kehittäjiltä ja valmistajilta meni 300 vuotta, ennen kuin takaaladattavat tykit saatiin kestämään. Panoskammio liitoskohtineen oli asejärjestelmän heikoin lenkki.
Vaajakoskelainen hoviompelija valmistaa tykkikerholaisten asut. Tykkimiehet esiintyvät useimmiten 1700-luvun Savon rykmentin tai Suomen sodan aikaisten tykkimiesten asuissa.
Asut on ommeltu vanhojen kuvien ja piirustusten mukaan. Kesähelteellä niissä tarkenee vähintään riittävästi.
Tykkikerholaiset kiertävät esityksissä eri puolilla Suomea. Ulkomaillakin he ovat jo käyneet ja pyyntöjä tulee jatkuvasti lisää.
”Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna olemme lähdössä Venäjälle, sadan kilometrin päähän Moskovasta. Siellä jäljitellään venäläisten ja Napoleonin välistä hässäkkää”, Arvonen sanoo.
Venäjän tapahtuma on suurin, jossa rautpohjalaiset ovat tähän mennessä olleet.
Arvosen mieleen on jäänyt joka vuosi Virossa järjestettävä Narvan taistelun muistonäytös. Se käydään huikean kauniilla paikalla ja katsojia on valtavasti.
Paljon oli yleisöä silloinkin, kun tykkikerho ampui Jyväskylässä kunnialaukauksia Ruotsin pikkuprinsessan kunniaksi.
Rautpohjalaisia on nähty tykkeineen myös Koljonvirralla ja Oravaisissa.
Vaikka tykkikerholaiset esittelevät sotakalustoa, sotaa he eivät ihannoi.
Arvosen mielestä ihminen on käyttänyt hirmuisesti aikaa, vaivaa ja rahaa keksiäkseen keinoja toisten ihmisen vahingoittamiseen.
Metalliteollisuuskin on syntynyt osaksi sotakaluston tekemistä varten. Niin syntyi myös Valtion tykkitehdas Jyväskylään vuonna 1938. Sen peruja on nykyinen paperikonejätti Metso-konserni.
Tykkiharrastus on innostanut penkomaan historiaa.
Arvonen yllättyi esimerkiksi siitä, kuinka pitkälle Ruotsiin venäläiset parhaimmillaan tunkeutuivat.
Nyt Ruotsin Sävarin taistelunäytöksissä esiintyvät Venäjän ja Ruotsi-Suomen joukot. Katsojia on kymmenen tuhatta.
”Tämä harrastus on historian elävöittämistä, ei revanssihenkeä”, Arvonen määrittää.
Kun tykki keksittiin, se oli pelottava ase. Jalkaväen tykki riitti murtamaan linnoitusten ovet.
Tiheissä jalkaväkisotilaiden muodostelmissa tykit tekivät hirvittävää jälkeä.
Viime syksynä rautpohjalaiset ampuivat kovilla. Kolmen tuuman tykin iskuenergia on noin 25 000 joulea. Se on liki sata kertaa enemmän kuin esimerkiksi hirviaseelta ja -patruunalta vaadittava energia.
Pienillä 25-millisillä tykeillä ammutaan myös tarkkuutta. 50 metrin päästä tähdätään tauluun, johon ammutaan normaalisi pistoolilla 25 metristä. Paras Arvosen näkemä neljän laukauksen tulos on ollut 38 pistettä 40:stä.
Tykki on nostettu pyörille, mörssäri ei. Arvosen suurireikäisin mörssäri painaa 500 kiloa. Sitä ei kaikkiin näytöksiin viitsi raahata.
Rautpohjan tykkikerho on Metson henkilöstön harrastekerho. Idea syntyi, kun Arvonen veljensä kanssa käveli jäällä ja pohti, missä olisi riittävästi äijäenergiaa.
Tykeissä!
Rautpohjan työpaikan kahviringissä oli riittävästi samanhenkisiä ”hulluja”, ja niin kerho perustettiin seitsemän vuotta sitten.
Tykkikerhoon mahtuisi enemmänkin asiasta kiinnostuneita ja sitoutuneita harrastajia.
”Rekrytointi on käynnissä”, puheenjohtaja sanoo.
REIJO VESTERINEN
Tämä
harrastus on
historian elävöittämistä, ei revanssihenkeä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
