Heti oma linja
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) aloitti ministeriuransa näyttävästi.
Jo ennen hallituksen aloittamista Lindström selitteli lausuntojaan kuolemantuomioista. Tuli selväksi, että oikeusministerinä Lindström ei ole mukavuusalueellaan.
On vaikea ymmärtää, miksi samaan salkkuun piti niputtaa oikeus- ja työasiat, jos oli tiedossa, että tehtävään on tulossa Lindström. Hän ei ole oikeusasioiden asiantuntija. Se on poliittinen riski koko hallitukselle.
Työasioissa Lindström on sen sijaan kokenut. Hän on käynyt UPM:n Voikkaan paperitehtaan luottamustehtävissä harvinaisen monipuolisen työelämäkoulun. Hän on istunut myös työelämävaliokunnassa ja johtanut puolueensa eduskuntaryhmää.
Taustansa vuoksi Lindström osaa kuunnella työväen tuntoja, mikä ei ole tavallista nykyhallituksessa. Muilla on korvaa enemmän työnantajien painotuksille.
Silti oli yllätys, että työministeri Lindström tuli jo toisena ministeripäivänään näyttävästi ulos esityksellään Kela-maksun palauttamisesta työnantajille, jos nämä eivät ole aktiivisesti mukana yhteiskuntasopimusneuvotteluissa. Kyse olisi lähes miljardin lisäkulusta.
Esitys on vastoin hallitusohjelmaa eikä Lindström ollut keskustellut siitä etukäteen muiden hallitusryhmien kanssa. Ulkoministeri Timo Soini (ps.) oli paperin lukenut, mutta pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei.
Vaikuttaa, että Lindströmin taustalla on häärinyt perussuomalaisten työmies Matti Putkonen, näyttävien manöövereiden mies.
Lindströmin esitys ei ollut harkittu, mutta sen viesti on tärkeä: yhteiskuntasopimus vaatii joustavuutta myös työnantajilta. Se myös osoitti, että hallituksen pelisäännöistä ei ole vielä puhuttu uudessa avokonttorissa. Homma leviää, jos jokainen ministeri voi tehdä aloitteita riippumatta yhteisestä ohjelmasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
