Pedot ja kansalaisten oikeudet

Suomenselän alueen väestön työhön ja vapaa-aikaan liittyy aina luonto. Harrastusten suhteen vaihtoehdot ovat vähissä. Emme kaipaa oopperaa, teattereita, jäähalleja, ja niin edelleen, emmekä niitä vaadi. Alueen ihmiset ovat olleet elämän laatuun tyytyväisiä.

Kaikella on kuitenkin rajansa, suojelullakin. 1980-luvun komiteoiden intohimoiset esitykset toteutuessaan olisivat merkinneet liki menetetyn Karjalan Kannaksen suuruisen alueen suojelua Pohjois-Suomen ja Suomenselän alueella. Perhostakin esitettiin yksi kolmasosa kunnan pinta-alasta suojeluun ja puolet vesipinta-alasta kalastusoikeuden ulkopuolelle.

Suojelun suhteen päästiin neuvotellen silloin sellaisiin kohtuullisiin ratkaisuihin, joiden kanssa on voinut elää. Tämä oli ennen ympäristöhallinnon uudistusta ja EU:iin liittymistä. Silloin vielä korva kuuli ja silmä näki alueen asukkaiden huolen huomisesta. Sydän tunsi ja järki ymmärsi. Haluttiin aidosti tukea alueen väestöä tulevaisuuden suunnitelmissa.

Metsähallitus toteutti metsäpeuran siirtämisen entisille asuinsijoilleen. Valtio toivoi luonnonsuojelijoita ja metsästäjiä talkoisiin ruokkimaan peuroja aitaukseen. Iloa ja intoa oli kaikilla yhteisessä asiassa. Samaan aitaukseen tuotiin kerpoja ja jäkälää. Oltiin kiitollisia uudesta riistaeläimestä. Entäs valtio?

Aita purettiin, metsäpeurat vapautettiin. Ei ollut enää yhteistä aitausta. Yhteisymmärrys ja yhteiset ajatukset levisivät sinne ja tänne. Kokonaisuus ei ole ollut kenenkään vastuulla.

Valtion viranomaiset suuntasivat huomion ja resurssit petojen luontaiseen siirtymiseen ja ohjelmoituun siirtämiseen Suomenselän alueelle. Suomenselän erämaista on tehty petoreservaatti.

Petojen suojelu on johtanut metsäpeurakannan taantumiseen ja sudet luuhaavat ihmisten pihoissa. Ei pitäisi olla mahdoton asia valtion taholta ohjeistaa hirvieläinten ja petojen laskentamenetelmät niin, ettei niitä tarvitse Rktl:n kyseenalaistaa ja ylläpitää jatkuvaa kinastelua. Paikallisella tasolla petojen laskennan pohjana ovat kansalaisten näkö- ja jälkihavainnot sekä riistakamerakuvat.

Petoselvityksissä käytetään indikaattoreita sen mukaan, mitä milloinkin halutaan todistaa. Kun petokorvauksia ei ole maksettu, kun susi ei ole kahteen vuoteen syönyt yhtään koiraa eikä lammasta, ei susista ole mitään haittaa. Aivan kuin susi ei olisi enää vaistonvaraisesti saalistava peto.

EU:n keskeinen hallintoperiaate on läheisyysperiaate, eli asiat pitää päättää lähellä niitä ihmisiä, joita asia koskee. Mitä EU:n ympäristökomissaari esikuntineen tietää Suomenselän alueen ongelmista ja vaikeuksista? Eihän Suomi eikä EU tunnusta edes ongelmia eikä vaikeuksia. On vain haasteita. Ongelmat ja vaikeudet ovat ihmisten asioita. On helpompi hoitaa petojen kuin ihmisten asioita. On helpompi toteuttaa EU:n tahto, kuin oman kansan toiveet ja tarpeet.

Ihmetellään, miksi puhtaan rikosrekisterin omaavat, tähän saakka lakia kunnioittavat miehet ottavat lain omiin käsiin. Korkeasta asemasta kysytään, miksi yleinen mielipide ymmärtää rikoksesta epäiltyjä. Tekoja luonnehditaan sivistymättömiksi ja raukkamaisiksi. Tätä kovakorvaisten viranomaisten julistamaa tuomiota eivät kaikki ole kestäneet.

Maailma muuttuu, ei ihminen. Kun aitaus purettiin, asiat ovat edenneet Minna Canthin näytelmän, Työmiehen vaimo, käsikirjoitusta mukaillen. Alkaa viimeinen kohtaus. Homsantuu huutaa: ”Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua.” Laki on taas kerran väärän asian puolella.

Valtioneuvosto ilmoitti 4.2., että valtio teettää ulkopuolisen selvityksen Suomen petopolitiikan onnistumisesta. Ei riitä, että tutkimus antaa vastauksen, miten EU:n suojeludirektiivin noudattamisessa on onnistuttu. Tämän selvityksen yhteydessä tai erikseen pitää tutkia myös, miten pedot vaikuttavat ja rajoittavat kansalaisten jokapäiväistä elinkeinotoimintaa, lasten koulumatkoja, metsän antimien talteenottoa sekä kansalaisten vapaa-ajanviettoa ja harrastuksia.

Onko petojen suojelu mennyt ihmisoikeuksien edelle?

Pekka Lindholm

kunnanjohtaja, eläkkeellä

Perho

Avaa artikkelin PDF